Onni on, että pohjoisen luonto on kuumenemiselle vähemmän herkkä kuin tropiikki: täällä eivät tule heti vastaan ihmiselle tappavat lämpötilat tai valtavat maastopalot.
Pohjoiset seudut kuumenivat myös menneinä lämpökausina, kertovat muinaisilmastotutkimukset. Täällä ovat jopa palmut huojuneet, tosin kymmeniä miljoonia vuosia sitten.
Ilmastonmuutos näkyy jo arjessa. Koska päästöjä ei ole juhlapuheista huolimatta edelleenkään saatu kuriin, lisää on tiedossa. Yksi ihmisryhmä, jolle seuraukset ovat jo nyt konkreettisia, ovat metsänomistajat.
Lyhenevä routa hankaloittaa hakkuita, koska märkä maa ei aina jaksa kannatella painavia metsäkoneita. Yleistyvät myrskyt tarkoittavat lisää metsätuhoja. Etenkin talvimyrskyjen tuhot ovat kasvamassa, kun routa ei enää ankkuroi puita maahan.
Ilmasto muuttuu niin nopeasti, että paikalle parhaiten sopiva puulaji voi vaihtua useamman kerran yhden puusukupolven aikana. Nyt istutettava metsä kasvaa 60 vuoden päästä aivan toisenlaisessa maailmassa.
Asiaa ei auta metsätuhoja aiheuttavien hyönteisten runsastuminen. Havununna ja lehtinunna ovat yöperhosia, joiden toukat syövät puiden lehtiä ja neulasia. Niin tekevät lukemattomat muutkin hyönteiset, mutta nunnilla on tapana esiintyä niin suurina määrinä, että ne syövät puut kaljuiksi. Keski-Euroopassa ne ovat yleisiä ja aiheuttavat suuria taloudellisia vahinkoja.
Perhoset talvehtivat munina, jotka ovat pakkasten armoilla. Pakkastalvien ansiosta nunnat pysyivät pitkään poissa Suomesta. Havununna saapui Lounais-Suomeen 1900-luvun loppupuoliskolla ja leviää nyt vuosi vuodelta. Lehtinunna on yhä harvinaisuus, mutta senkin epäillään jo lisääntyvän jossain päin Etelä-Suomea.
Luonnolle nämä puukuolemat eivät sinänsä ole vahinkoja. Juuri kuolleiden ja lahoavien puiden vähyys talousmetsissä on iso syy metsälajien uhanalaisuuteen. Kuumeneminen ajaa luonnon kuitenkin muuten niin ahtaalle, että lahopuun lisääntyminen on pieni lohtu.
Olipa päästöjen tulevaisuus millainen tahansa, suomalaiselle metsälle kakkuun on jo leivottuna vaikeita aikoja. Metsällä on kuitenkin myös tärkeä tehtävä: puihin sitoutuu hiiltä, mikä auttaa hillitsemään lämpenemistä, jos vain riittävästi puuta maltetaan jättää metsään.