Uuttakaupunkia vaikeudet kohtasivat konkreettisesti joulukuussa 1992, kun autotehdas lomautti kerralla yli tuhat ihmistä. Myöhemmin suuri osa heistä menetti työpaikkansa tehtaalla lopullisesti.
Uudessakaupungissa monet perheet joutuivat pahoihin vaikeuksiin. Myöhemmin kaupungin työttömyysprosentti nousi maan suurimmaksi peräti 34,1 prosenttiin.
Työttömyys ja sen seuraukset koettelivat monin tavoin myös perheiden lapsia ja nuoria.
Aiheesta on nyt ilmestynyt tuore kirja ”Laman lapset”. Sen kirjoittaja Sanna Kajander-Ruuth on haastatellut kirjaa varten yhdeksää 1990-luvun lasta ja nuorta, jotka kertovat kirjassa omalla nimellään kokemuksistaan silloin ja myöhemmin. Lisäksi kirjassa on kommentteja terveyden ja talouden asiantuntijoilta.
Tekijää kiinnosti erityisesti se, miten lapset ja nuoret kokivat perheen taloudellisen kriisin ja sen tuoman sosioekonomisen aseman muutoksen sekä se, millaisia jälkiä tapahtumat jättivät.
– Elämäni kokemukset ovat opettaneet, että mennyt ei päästä meistä irti, vaikka kuinka tahtoisimme. Asiat, jotka omassa perheessäni 1990-luvun laman vuosina tapahtui, ovat vaikuttaneet elämässäni kaikkeen, kertoo yksi haastatelluista.
Lapset ja nuoret olivat kirjan mukaan huolissaan siitä, miten vanhemmat, isovanhemmat ja nuoremmat sisarukset jaksavat sekä siitä, miten arki pyörisi muuttuneessa tilanteessa alkaen siitä, mitä syötäisiin seuraavalla aterialla.
Tutkimuksen mukaan moni lapsi kertoi huomanneensa, että vanhemmat eivät ostaneet itselleen enää mitään uutta. Lisäksi jopa jo 12-vuotiaat olivat huolissaan paitsi vanhemmistaan myös muista työttömiksi joutuneista ja jopa koko Suomen tulevaisuudesta.
Huono-osaisuus näyttää THL:n tutkimuksen mukaan myös periytyvän. Esimerkiksi yli viisi vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista 70 % sai myöhemmin itse toimeentulotukea. Mitä pitempään vanhemmat olivat toimeentulotuen varassa, sitä enemmän heidän lapsensa käyttivät mielenterveyspalveluita, söivät psyykenlääkkeitä, tulivat huostaan otetuiksi ja tekivät rikoksia.
Tylyjä tietoja.
Kirjassa pohditaan myös sitä, voidaanko koronakriisiä verrata kolmen vuosikymmenen takaiseen taloudelliseen lamaan. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän mielestä nyt lasten, nuorten ja perheiden palveluvelkaa on kertynyt samaan tapaan kuin 1990-luvun leikkausten seurauksena tapahtui.
Haastatellut laman lapset olivat kuitenkin sitä mieltä, että koronan tuoma taantuma on pientä siihen verrattuna, mitä he kasvuvuosinaan joutuivat kokemaan. Moni heistä on tietoisesti päättänyt, että yrittää antaa vanhempana tukea ja turvaa enemmän kuin itse aikanaan sai. Menneistä on siis onneksi opittu.
Laman lapset -kirja on koskettavaa luettavaa. Se antaa ajattelemisen aihetta runsaasti myös Uudessakaupungissa. Mikä on laman lasten ja heidän lastensa tilanne täällä?
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus