Oliko sokea Ida sittenkään syyllinen? – Lokalahden murhamysteeri perinnepiirissä

1
Ida Saarinen kuvattuna todennäköisesti 17–18-vuotiaana Turun kuuromykkäinkoulussa.

Lokalahtelainen 70-vuotias Maria Åberg murhattiin Matalan saaressa joulukuussa 1914. Teosta tuomittiin pitkän oikeusprosessin tuloksena lopulta nuori sokea lokalahtelainen Ida Saarinen .

Oliko Ida sittenkään syyllinen tähän raakaan murhaan? Sitä on selvittänyt ja pohtinut pitkään toimittaja Salla Fagerström , jonka aihetta käsittelevä kirja ilmestyy ilmeisesti vielä syksyn aikana. Viime torstaina hän kävi kertomassa kiinnostavasta tapahtumasta Lokalahden perinnepiirissä.

Salla Fagerström on itse kuuro. Hän esittikin esitelmänsä perinnepiirissä viittomakielellä, jonka tulkit Hanna Keskimäki ja Päivi Homi tulkitsivat taitavasti kuultavaksi. Hän kertoi löytäneensä Lokalahden murhamysteerin äärelle ystävältään vuonna 2016 perintönä samansa lehtinipun kautta.

– Lehtien joukossa oli muun muassa sata vuotta vanha kuurojen liiton lehti, jossa kerrottiin tästä ”surullisesta asiasta”. Nyt olen pyrkinyt tutkimaan asiaa tiiviisti arkistojen ja ihmisten haastattelujen avulla. Kirjan käsikirjoitus on valmis ja kustantajan luettavana. Parhaimmillaan kirja ilmestyy vielä tämän syksyn aikana, hän kertoi elävästi ja innostuneesti.

Ida Saarinen syntyi äitinsä Amandan aviottomana lapsena vuonna 1886. Isäänsä hän ei saanut koskaan tietää. Ida sairasti pienenä polion ja parani siitä muuten, mutta todennäköisesti sen seurauksena hän kuuroutui.

Ida asui paljon isovanhempiensa luona Pitkäkarissa. Hän ei saanut lapsena ensin minkäänlaista opetusta ja vasta 12-vuotiaana hänet lähetettiin kuuromykkäinkouluun Turkuun. Siellä hän syyllistyi postikorttivarkauteen ja ”sopimattomaan tekoon” ja erotettiin.

Tämän seurauksena häntä ei huolittu myöskään rippikouluun, mikä oli tuohon aikaan iso asia, sillä naimalupa edellytti, että rippikoulu on käyty. Hän syyllistyi myöhemmin myös kahteen muuhun varkauteen ja ”murhapolttoon”.

Hänen äitinsä Amanda avioitui myöhemmin Jalmarin kanssa. Jalmari oli 33-vuotias ja Ida silloin 19-vuotias. Heidän välilleen syntyi suhde kalastusreissulla Vekarassa ja toukokuussa 1907 Ida synnytti tytön.

Jalmari ei myöntänyt isyyttään ja tapausta käsiteltiin oikeudessa sukurutsauksena, vaikka Ida ja Jalmari eivät olleet verisukulaisia eikä Amandalla ollut asiassa mitään vaatimuksia.

Tässä voi jo todeta, että tuo tyttö kasvoi ja eli 80-vuotiaaksi Lokalahdella ja sai kahdeksan lasta.

Myöhemmin Ida sai toisen lapsen kustavilaisen merimiehen kanssa. Tämäkään ei tunnustanut lasta ja lähti myöhemmin siirtolaiseksi Amerikkaan. Näin syntynyt poika teki itsemurhan 20-vuotiaana.

Se murha tapahtui Matalan saaressa, jossa Maria Åberg asui yksin torpassaan. Hänet tapettiin julmasti kirveen iskuilla ja ruumis upotettiin kivipainon kera mereen. Talosta varastettiin pöytäkaappi, kippoja, kuppeja, kattiloita ja myös rahaa. Raha olikin Salla Fagerströmin mielestä murhan motiivi.

Ida oli todistajien mukaan ollut murhan ajankohtana saaressa ja hän tunnusti teon.

– Miten melko pieni nuori nainen olisi pystynyt kantamaan 35 kiloa painavan kaapin ja ruumiin pois talosta? Se ei tunnu todellakaan uskottavalta. Myöhemmin Ida muuttikin kertomustaan ja sanoi, että murhan teki Friman-niminen mies. Sellaista henkilöä ei kuitenkaan koskaan löytynyt ja se oli ilmeisesti Idan mielikuvituksen tuotetta, pohti Salla Fagerström.

Tapaukseen liittyy lisäksi toinenkin kuolema: pintaan nousseen ruumiin löytänyt Marian veljenpoika teki järkyttyneenä itsemurhan.

Oikeus tuomitsi Idan lopulta elinkautiseen vankeuteen. Myöhemmin tuomio lyheni lainmuutoksen myötä 10 vuodeksi vankeutta. Sen hän kärsi Hämeenlinnan naisvankilassa.

Vapauduttuaan helmikuussa 1926 Iidalle ei löytynyt mitään paikkaa ja kun hän oli kirjoilla Kustavissa, toimitettiin hänet lopulta Vakka-Suomen piirimielisairaalaan Uuteenkaupunkiin. Hän ei ollut siellä varsinaisena potilaana, vaan hän teki töitä ja asui laitoksessa.

Ida Saarinen kuoli 72-vuotiaana vuonna 1958.

Idan elämäntarina on monin tavoin järkyttävä. Se osoittaa Salla Fagerströmin mukaan karusti, miten kuuroon naiseen, joka oli piian avioton lapsi, tuona aikana yhteiskunnassa suhtauduttiin.

– Tilanne korostuu, kun miettii, että oikeuskäsittelyssä keskeinen henkilö oli syyttäjänä toiminut kruununnimismies Berndt Aminoff . Hän oli Idan täydellinen vastakohta: aatelinen, varakas, koulutettu, terve mies.

– Ida ei mielestäni ollut syyllinen Marian murhaan, vaan suojeli jostain syystä murhaajaa, joka vei Marian rahat. Minulla on asiasta oma arvaukseni. Samaa epäili myös nimismies, Salla Fagerström pohti.

Matti Jussila

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here