Pyysin, että saan vauvan syliini vähäksi aikaa. Kävin pesemässä käteni, istuin tukevasti nojatuoliin ja otin vastaan vävypojan ojentaman nyytin. Katselin nukkuvaa lasta liikuttuneena ja sanattomana. Hauras pieni matkamies, kaukaa tullut.
Meidän yhteinen aikamme on vasta alkanut eikä siinä ole tapahtunut vielä mitään.
Mielessäni risteili hajanaisia ajatuksia siitä, mitä kaikkea haluaisin olla hänelle ja mihin minun tahtoni ja voimani riittävät ja silloin jostain nousi oikein huokaus ja sen perään ajatus: ”Jaksanko vielä lukea tarpeeksi?”.
Se ei ole niin hölmöä miltä näyttää.
Jotkut isoäidit leipovat lastenlasten kanssa, jotkut vievät heitä matkoille ja jotkut hukuttavat lahjoihin. Oma mummouden erikoistumisalueeni on lukeminen. Vien lapsia kirjastoon, luen aina kun he pyytävät ja vielä useammin pyytämättä ja yritän tietoisesti näyttää esimerkkiä kirjoja lukevasta aikuisesta.
En tietenkään kuvittele, että olisin merkittävin vaikuttaja tässä tai missään muussakaan suhteessa lastenlasten elämässä, siinä roolissa ovat lasten omat vanhemmat, mutta teen osaltani mitä voin.
Hyvä lukutaito ja laaja sanavarasto ovat parasta pääomaa mitä voi olla. Ne auttavat oppimaan ja ymmärtämään, kehittävät ajattelua, mielikuvitusta ja rikastuttavat elämää. Tämän sanominen tuntuu jankuttamiselta, niin itsestään selvää se on. Jos lapselle ei koskaan lueta, se on omalla tavallaan yhtä tuhoisaa kuin jos hänelle ei annettaisi tarpeeksi ruokaa.
Tähän asti ääneen lukeminen on ollut pelkästään ilo. Nyt, tämän pienen tulokkaan kohdalla, näen entistä enemmän asioita, jotka tulevat houkuttelemaan muualle, olemaan helppoja ja nopeita vaihtoehtoja, paljon kiinnostavampia kuin kirjat, joihin on jaksettava keskittyä. Aikuisen on helppo luovuttaa, jos lapsi sanoo, ettei ole kiinnostunut. Luettaisiinhan me, mutta kun sitä ei kiinnosta.
Ei ihme, jos pistää huokaamaan. En aio silti luovuttaa, päinvastoin. Keksin juuri kodistamme paikan, johon sopii loistavasti uusi lastenkirjahylly. Siitä tulee kirjastomummon uusin vastaisku hymiökielen maailmanvalloitukselle, niin houkutteleva, ettei sen ohi pääse kirjaan tarttumatta.
Pirkko Varjo
kirjoittaja on vapaa
toimittaja