Uusikaupunki
Kun Ulla-Maija Vuorinen lähtee koiriensa kanssa metsään, mukana on aina kassi tai ämpäri. Kas, kun metsästä löytyy aarteita.
– Viimeksi löysin verihelttaseitikkiä. Sen heltat on verenpunaiset ja värjäyksessä se antaa kankaille upean värin, hän kehuu.
Ulla-Maija Vuorinen ja Aija Möysä ovat rakentaneet Runonkulman galleriaan näyttelyn, jonka värit hurmaavat katsojan. On hauska arvuutella, mistä värit ovat lähtöisin. Valitettavasti yleensä veikkaus menee pieleen. Esimerkiksi herkkusieni ei värjää kangasta beigeksi, vaan sapenkeltaiseksi.
– En käytä sitä mielelläni, se on niin limainen sieni, Vuorinen naurahtaa.
Aija Möysä esittelee tyynyn, jonka värit vaihtelevat Yyterin hiekan sävyistä lämpimään beigeen. Tuskin kukaan osaisi tunnistaa, että yksi väreistä on lähtöisin omenapuun kuoresta ja toinen ruostuneesta työkalusta, jonka Möysä löysi puolisonsa työkalupakista.
Värjärit yllättyvät usein itsekin, minkälaisen värin ja sävyn tietty kasvi antaa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä:
– Esimerkiksi kasvin kasvupaikalla ja keräysajankohdalla on merkitystä. Kanerva voi värjätä langan keltaiseksi tai vihreäksi.
– Se värjäämisessä onkin hienoa, että luonnonvärien käyttö on aina seikkailua. Taika on värjäyksien ja värien yllätyksellisyydessä, Vuorinen selittää.
Värjäyksessä säilyy yhteys luontoon, kun värjärit myös keräävät kasvit itse. Jos aikoo värjätä koivunlehdillä lankaa, koivunlehtiä tarvitaan kilo, jotta saa värjättyä 100 grammaa lankaa. Sieniä tarvitaan usein monta ämpärillistä, jotta kangas saa värinsä.
Ulla-Maija Vuorinen esittelee kauniin huivin, jossa on auringonkukkia. Ensin Vuorinen kasvatti auringonkukat, sitten kuvasi ne ja lopulta painoi kuvat kankaaseen. Vuosien varrella hän on käyttänyt hyvin erilaisia tekniikoita, patavärjäystä, maalausta, kankaanpainantaa, akvarellia, mikrovärjäystä, ekoprinttiä ja etsausta. Vuorinen on muutoinkin monipuolinen käsityöläinen, sillä hän on yli 30 vuoden aikana opettanut kankaanpainantaa, hopeakorumuotoilua, huovutusta ja makrameeta.
Aija Möysän käsityöharrastusta luonnonvärit ovat kuljettaneet jo 15 vuoden ajan.
– Värjäys prosessina on hidas ja aikaa vievä ja juuri siksi hyvin tasapainottava nykyajalle, jolloin kaikki tapahtuu hetkessä ja koko maailma on omassa kännykässä. Ihmisen kiire on luonnolle vierasta, hän sanoo.
Möysä käyttää tekstiilitaiteessaan kierrätysmateriaalia. Vanhat pellavalakanat ja pitsipöytäliinat saavat uuden elämän, vaikka niissä olisi ”fläkkejä” tai pieniä reikiä.
– Useaan otteeseen pestyyn lakanaan luonnonvärit ottavat hyvin kiinni.
Möysä käyttää myös suomalaista lampaanvillaa. Villaa on helppo värjätä, siihen saa herkulliset värit luonnon kasveilla.
Kasvien lisäksi värjärit käyttävät esimerkiksi kokenilli-kirvaa, jota voi ostaa luonnonvärejä myyvistä kaupoista. Kirva antaa kauniin pinkin tai vaaleanpunaisen värin. Hieno sininen väri saadaan kasvattamalla morsinkoa tai väritatarta.
Vuorinen ja Möysä ovat olleet useissa Värjärikillan yhteisnäyttelyissä. Runonkulman gallerian näyttelyn he rakensivat ensi kertaa kahdestaan.
– Näyttelyssä nähdään pandemiatöitä, Möysä toteaa.
– Kun korona alkoi, opetustyöt kansalais- ja työväenopistoissa loppuivat. Kädentaitoja kun ei voi opettaa etänä, Vuorinen sanoo. Niinpä hän keskittyi tekemään omaa tekstiilitaidetta.
Luonnonvärien ihmeitä tekstiileissä -näyttely on esillä Runonkulmassa 23.10. asti.
