Välähdyksiä syksystä

0

”Minähän en tuollaiseen hömpötykseen ja ohimenevään muoti-ilmiöön mukaan lähde”. Näin ajattelin, kun kymmenkunta vuotta sitten frisbeegolf alkoi lajina Suomessa levitä ja kenttiä rakennettiin kotiseuduillenikin.

Otetaan pikakelaus viime viikonloppuun. Sunnuntainen alkuilta, pientä sumumaista vesisadetta, muutama erilaisiin heittoihin suunniteltu kiekko, hyvää seuraa ja 18-väyläinen rata. Liikuntaa ja raikasta ilmaa luonnon keskellä kaverin kanssa. Ihmisen ennakkoluulot on jälleen murrettu ja elämä on hyvä.

Suunnilleen puolessa välissä rataa linnut täyttävät äänimaiseman. Sumun takia ensin kuuluu vain ääni. Hetken päästä näemme lintuparven kulkevan ylitsemme. Mitäköhän lintuja nuo ovat, pohdimme. Parven auramaisesta muodosta ja lintujen koosta päätellen kurkia. Auran suuntana on pohjoinen.

Leikkisästi yritimme kertoa linnuille, että etelän lämpö on aivan toisessa suunnassa. Eiväthän ne meitä kuulleet tai kuunnelleet. Jatkoivat vain matkaa. Ihmisen mielestä suunta oli väärä, mutta eivätköhän nuo itse tiedä, minne kulloinkin pitää matkustaa. Jäämme hetkeksi ihastelemaan luonnon kauneutta ja sen suorastaan automatisoitua toimintaa.

Monesti saatamme ajatella, että syksy on jossakin määrin loppu. Satokausi päättyy, päivät lyhenevät ja lämpökin alkaa ulkona loppua. Linnut muuttavat pois ja osa eläimistä vetäytyy talviunille tai horrokseen. Toisaalta kaikki tuo tapahtuu, jotta luonto saa kerättyä voimia uuteen tulemiseensa keväällä.

Sama tapahtuu jollakin tasolla myös seurakunnassa. Syksyn tullen alkaa tulevaisuuden suunnittelu: millaisilla resursseilla ja askelmerkeillä tulevaisuuteen suunnataan ja miten pystytään vastaamaan asukkaiden tarpeisiin seurakunnalle ominaisella hengellisellä twistillä.

Tätä suunnittelua ohjaa strategia. Sen avulla ja sitä seuraamalla pystytään tekemään pidemmän aikavälin suunnitelmia. Ilman tällaista pitkäjänteisyyttä seurakunnassa ja muissakin yhteisöissä vain tehdään asioita, ja katsotaan mitä tapahtuu, ilman selkeää suunnitelmaa ja päämäärää.

Kristillisen kirkon parituhatvuotiseen historiaan mahtuu strategia, jos toinenkin. Osa on toiminut hyvin, osa on johtanut kirkkoa kuin muuttolintuja pohjoiseen talven lähestyessä. Pohjimmiltaan askelmerkit löytyvät kuitenkin Raamatusta. ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

”Minähän en tuollaiseen hömpötykseen ja ohimenevään muoti-ilmiöön mukaan lähde”. Näin ajatteli moni 2000 vuotta sitten Lähi-idässä, kun Jeesus, ja myöhemmin apostolit, jakoivat armon ja pelastuksen ilosanomaa. Ja näin moni edelleen ajattelee Suomessa, Euroopassa ja ympäri maapalloa. Onneksi edelleen ihmisten ennakkoluuloja murretaan. Ja elämä on hyvä.

Henrik Mäkilä

Uudenkaupungin seurakunnan talouspäällikkö

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here