– Toimme valmiit leivät mukanamme, vaikka usein leivomme täällä marttailloissa. Juurileivän teko kestää kuitenkin niin kauan, että nyt aika ei olisi riittänyt, Enbom sanoi.
Esillä ja maisteltavana oli tummaa ja vaaleaa leipää, osa myös gluteenittomana. Hapanjuurileivän ainekset ovat hyvin yksinkertaiset: vain vettä, suolaa ja jauhoja, eikä taikinassa käytetä lainkaan hiivaa. Kaiken perustana on juuri, jonka voi tehdä itse kotona.
– Juurta pitää hoitaa vähän kuin lemmikkieläintä, muuten se menee piloille. Jos ei ihan päivittäin leivo, juuri säilytetään jääkaapissa ja sitä ruokitaan noin kerran viikossa.
Ruisleivän juuri syntyy kolmesta ruokalusikallisesta ruisjauhoja ja samasta määrästä haaleaa vettä. Ainekset sekoitetaan lasipurkissa, joka laitetaan lämpimään paikkaan kahdeksi päiväksi. Purkin kansi jätetään raolleen.
Kolmantena päivänä juureen lisätään kaksi ruokalusikallista ruisjauhoja ja saman verran haaleaa vettä. Purkki jätetään entiseen paikkaan, josta sen voi neljäntenä päivänä ottaa ja käyttää leipomiseen. Juuren happamuus kasvaa sitä mukaa kuin sitä käytetään.
Mystiseltä kuulostava juuren ruokkiminen tarkoittaa sitä, että juureen lisätään haaleaa vettä ja jauhoja.
– Hyvinkin vanhasta juuresta voi saada käyttökelpoisen. Olen kuullut, että jotkut ovat hankkineet vanhoja taikinatiinuja, joiden reunoissa on ollut kuivunutta juurta. Siitä on ruokkimalla saatu hyvää.
Juurileivän leipominen on monivaiheinen prosessi, joka kaikkineen kestää monta tuntia. Reseptejä ja ohjeita löytyy runsaasti sekä kirjoista, lehdistä että netistä. Juurileivän harrastajille on myös omia facebook-ryhmiä, joissa kotileipurit esittelevät tuotoksiaan.
– Leipominen vaikuttaa aluksi monimutkaiselta, mutta kun on muutaman kerran tehnyt, niin se sujuu helposti. Itse olen innostunut leipätaikinan kylmäkohotuksesta. Se tarkoittaa sitä, että leipä saa kohota jääkaapissa tai muussa sopivan kylmässä paikassa ja kun kohoaminen tapahtuu hitaasti ja vie paljon aikaa, paistaminen on joustavampaa. Huoneenlämmössä taikinan kohoaminen kestää 3–4 tuntia, kylmässä vähintään 12 tuntia.
– Leivän voi siis leipoa, laittaa kohoamaan kylmään ja paistaa vasta seuraavana päivänä. Tällä tavalla voi helposti viedä vaikka lämmintä leipää tuliaisiksi, jos on työpäivän jälkeen menossa kyläilemään, Enbom kertoi.
Henna-Maija Vesola leipoo yleensä ruisleipää. Juurta hän kuivattaa ja säilyttää lasipurkissa.
– Käytän leipomiseen ihan tavallisia kaupan ruisjauhoja. Myös spelttijauhot sopivat hyvin.
Jotkut hapanjuurileipurit vannovat luomujauhojen nimeen ja kaikkein fanaattisimmat harrastajat jauhavat jauhonsa itse.
– Jokainen löytää kokeilemalla sen parhaan tavan ja sopivimmat jauhot.
Leivän leipominen kotona oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten tavallista. Taija Viljanen muisteli, miten äiti aikoinaan leipoi joka perjantai. Lokalahdella syntyneen Viljasen lapsuudenperheessä oli 12 lasta.
– Leipää kului paljon! Aina perjantaina leivottiin ja leivät nostettiin vartaisiin kuivumaan. Lauantai oli siivouspäivä ja maanantaina pestiin pyykkiä. Oli siinä työtä, kun ei mitään koneita ollut.
Vesolan leipoma reikäleipä maistui Viljasen mielestä samalta kuin lapsena äidin tekemä, hyvältä.
– Äiti teki reikäleipää ja pyöreitä sekaleipiä. Senkin muistan, että äidillä oli tapana tehdä pyöreän leivän päälle risti. Sillä tavalla leipä siunattiin.
Pirkko Varjo
