Marinin hallituksen hallitusohjelmaan sisältyy mm. seuraavat kirjaukset:
”Hallitus käynnistää välittömästi valmistelun maakuntaveron käyttöönotosta. Verorakenteen muutokset eivät saa voimaan astuessaan aiheuttaa verotuksen kiristymistä. Itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä. Työssä selvitetään, mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta siirretään maakunnille. Parlamentaarisen työn valmistuttua hallitus valmistelee lainsäädännön.”
Oikeasuuntaisuudestaan huolimatta nämä hallitusohjelman tärkeimmät rivit näyttävät vesittyvän hyvinvointialueiksi. Ironista on, että itsehallinnon puolesta ovat nyt puhuneet lähinnä vasemmistopuolueet, jotka ovat perinteisesti asiaa vastustaneet, kun taas aiemmin alueellista itsehallintoa puolustanut keskusta on asettunut vastahankaan – ja hyvin hatarin perustein.
Olisiko suomalaistenkin jo aika kasvaa alamaisista kansalaisiksi? Olen vakuuttunut siitä, että kansalaisuus – ei suinkaan alamaisuus – oli K. J. Ståhlbergillakin mielessään, kun hän päävastuullisena luonnosteli Suomen ensimmäistä perustuslakia, vuoden 1919 hallitusmuotoa.
Vapaus ja vastuu, niin yksinkertaisista aineksista kansalaisuus syntyy, mutta Suomi on kulkenut kohti holhousyhteiskuntaa.
Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana jopa Euroopan neuvosto on kiinnittänyt huomiota maamme demokratian heikkoon tilaan.
Euroopan neuvosto nostaa kielteisessä mielessä esiin keskushallinnon vahvistumisen maassamme v. 2011 antamassaan suosituksessa 311. Ja vuoden 2017 suosituksessa 396 esitetään, että neuvoston ministerikomitea ottaisi yhteyttä Suomen viranomaisiin mm. maakuntauudistuksessa aitojen itsehallinnollisten alueiden muodostumiseksi.
Euroopan alueellisen demokratian kehittymisen perusta annettiin v. 2008 neuvoston suosituksessa 240. Me suomalaiset emme ole koskaan kuulleetkaan siitä, koska suositusta 240 ei ole suomennettu, sitä ei ole esitelty suomalaisille, eikä Suomi ole ratifioinut sitä, vaikka on ollut sitä valmistelemassa ja vaikka koko suositus sai alkunsa Euroopan neuvoston kongressin kokouksessa Helsingissä v. 2002. Ensi alkuun siitä jopa käytettiin nimeä Helsinki Principles.
Kansalaisilla on tärkeä tehtävä alkuvuonna 2022. Aluevaltuustoihin on saatava päättäjiä, jotka tiedostavat maakunnallisen itsehallinnon huutavan tarpeen. Hyvinvointialueet eivät ole missään määrin riittävä ratkaisu maatamme vaivaavaan demokratiapulaan.
Henri Aitakari