Kouluterveyskysely: oppilaat oireilevat rajummin kuin koskaan

0
Porukasta eristäminen on yksi kiusaamisen muoto. Vaivihkaa tapahtuva kiusaaminen jää helposti opettajilta huomaamatta. Arkistokuva

Kahden vuoden välein tehtävän Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) kouluterveyskyselyn tulokset julkaistiin alkusyksystä. Keväällä tehdyn kyselyn tulosten paikkakuntakohtainen analysointi on edennyt ja sen mukaan suurin osa uusikaupunkilaisista lapsista ja nuorista voi hyvin ja viihtyy koulussa.

Kysely oli suunnattu peruskoulun neljäs- ja viidesluokkalaisille sekä kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisille, mutta myös lukion ja ammattikoulun oppilaille.

Esiin nousivat kuitenkin myös koulukiusaaminen ja ahdistuneisuus sekä seksuaalissävytteinen kommentointi ja lapsen tai nuoren omien vanhempien heihin kohdistama väkivalta. Myös koronan tuoma epävarmuus ja etäopetuksen haasteet nousivat nuorten vastauksissa esille.

– Ongelmana on polarisaatio eli iso joukko lapsia ja nuoria voi entistä paremmin, mutta se huonosti voivien joukko voi entistä huonommin. Huono-osaisuus kasautuu monella tapaa. Tosin korona-aikana osa ennen hyvin voineista nuorista on alkanut oireilla, Uudenkaupungin opetustoimenjohtaja Arja Kitola summaa.

Korona-aika pakotti oppilaat yksilötyöskentelyyn ja karsi pois yhteisöllisen toiminnan. Sillä on vaikutusta myös kyselyn tuloksiin.

– Erityisesti korona-ajan vaikutus näkyy toisella asteella, jossa oltiin yli puoli vuotta etäopetuksessa. THL:n kysely tehtiin juuri, kun oppilaaat pääsivät takaisin lähiopetukseen, Kitola toteaa.

Hän kuvailee, kuinka perheissä on saattanut olla koronasta johtuvaa työttömyyttä, taloudellista ahdinkoa ja päihteiden käyttöä. Hermot ja ilmapiiri ovat monessa perheessä kiristyneet.

– Oppilaat eivät ole ikinä ennen oireilleet näin rajusti kuin tänä syksynä. Lähetämme vanhemmille vakavan viestin: olkaa lastenne lähellä mahdollisimman paljon, antakaa aikaanne, kuunnelkaa, mitä heillä on mielen päällä, jutelkaa ja tehkää yhdessä.

– Ammattilaisten resurssit riittävät nyt auttamaan vain kovin pientä joukkoa verrattuna siihen, miten moni tarvitsisi aikuisen vahvempaa läsnäoloa, Kitola korostaa.

Kaupungilla on johtavista virkamiehistä koottu Hyvinvoivien perheiden johtoryhmä, joka käsittelee eri tahoilta tulevaa hyvinvointitietoa, arvioi sitä ja pohtii tarvittavia ratkaisuja ja kehittämistoimenpiteitä.

– Olemme katsoneet, mitkä THL:n kouluterveyskyselyiden tulokset vaativat kaupunkitasoista toimintaa ja mitkä taas ovat kunkin koulun ensisijaisella vastuulla, Kitola kuvailee.

Esimerkiksi vuonna 2019 kouluterveyskyselyssä oli paikallisten koulujen välillä eroavaisuuksia lasten ja nuorten koulukiusaamiseen liittyvissä vastauksissa. Joissakin kouluissa kiusaamista oli hyvin vähän ja toisissa taas asia vaati enemmän toimenpiteitä.

– Tulkinta on hyvin vaikeaa, koska olemme tekemisissä erittäin monimuuttujaisten asioiden kanssa, joihin ei ole olemassa yksiselitteistä syytä, eikä siis myöskään ratkaisukeinoa. Meidän on tarpeen pohtia esimerkiksi sitä, kuinka paljon kunkin yksikön toimintaympäristö vaikuttaa yhteisölliseen hyvinvointikulttuuriin. Esimerkiksi huoltajien sosioekonomisella asemalla on vaikutusta oppilaan hyvinvointiin, Kitola lisää.

Edellisen kouluterveyskyselyn jälkeen kaupungissa on muutettu toimintatapoja aiempaa moniammatillisemmaksi.

– Olemme rakentaneet yhteistyön siltaa muun muassa aikuissosiaalityön ja oppilashuollon välille. Perhekeskus ja lastensuojelu tekevät käytännössä samoja töitä samojen lasten ja perheiden kanssa kuin mitä oppilashuolto tekee. Nykyään koulu kutsuu koolle lakisääteisen yksilökohtaisen opiskeluhuollon kokouksen käsittelemään yksittäisen oppilaan asiaa ja samalla kutsumme mukaan myös perhekeskuksen tai lastensuojelun työntekijän. Vastaavasti sote-puolella kutsutaan palvelutarpeen arviointikokoukseen mukaan myös opettaja ja oppilashuollon työntekijä, Kitola kuvailee.

– Olemme yhdessä asian äärellä, eikä tarvitse pohtia sitä, kuka saa sanoa, mitä ja kenelle, Kitola lisää.

Kitolan mukaan kaupungin pääperiaatteena on se, ettei yksikään lapsen ja nuoren kanssa työskentelevistä ammattilaisista ajattele, että jokin ongelma ei kuuluisi heille, vaan periaatteena on se, että iästä huolimatta kysymys on Uudenkaupungin asukkaista, joita halutaan yhdessä palvella ja auttaa.

– Mietimme yhdessä myös resursseja niin, että ihan sama, kuka minkäkin laskun maksaa, koska kyse on kaupungin yhteisestä rahasta. Hallintolähtöinen toimintatapa on selkeästi muuttunut yhteisvastuulliseen ja moniammatilliseen työtapaan parin viime vuoden aikana. Toimintamallimme on myös aika ainutlaatuinen ja olemme kiertäneet sosiaali- ja terveysjohtaja Sari Rantasen ja sosiaalipalvelujohtaja Marika Lehtisen kanssa kouluttamassa malliamme muihin kuntiin, Kitola sanoo.

Koulukiusaamiseen puututtu jo monin tavoin – paljon on silti vielä muututtava

Koulukiusaamiseen on yritetty puuttua eri tavoin jo vuosikymmenten ajan ja menestys on vaihdellut paikkakunnasta ja puuttumistavoista riippuen. Silti kouluterveyskyselyn tuoreet vastaukset osoittavat, että koulukiusaamisen määrä on kasvussa Uudessakaupungissa.

Alakoululaisista neljäs- ja viidesluokkalaisista 15 prosenttia kokee koulukiusaamista vähintään kerran viikossa. Tulos on Uudessakaupungissa suurempi kuin valtakunnallisesti tarkasteltuna.

– Tämä on hirveän vaikea ja järkyttävä asia. Hyvinvoiva ihminen ei kiusaa toista, olkoonpa hän lapsi, nuori tai aikuinen, Kiusaamisen takana on aina apua ja tukea tarvitseva ihminen. Sekä kiusaaja että kiusattu tarvitsevat apua ja kiusaamiseen puuttuminen lähtee yksilöllisestä tilanteen kartoittamisesta ja selvittämisestä. Yhteistyö huoltajien kanssa on erittäin tärkeää. Ei ole olemassa yleistä kaikille sopivaa kiusaamisen puuttumisen toimintamallia, opetustoimenjohtaja Arja Kitola toteaa.

– On selvää, että kaikissa yksiköissä on kiusaamiseen nollatoleranssi ja kaikki kiusaamiskokemukset otetaan vakavasti. Uskon, että tuo toteutuu, koska saan erittäin vähän huoltajilta kiusaamiseen liittyviä yhteydenottoja, Kitola lisää.

Kitola korostaa, että lasten ja nuorten on opittava siihen, että kiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit ja siitä tulee myös sen mukaiset seuraukset. Kaupungissa on toivottu kovasti yhteistä toimintamallia poliisin kanssa, mutta Kitolan mukaan sen kehittelyssä ei olla vielä toistaiseksi onnistuttu.

– Olen kuitenkin linjannut niin, että aina, kun oppilas tahallaan käyttää väkivaltaa toista oppilasta tai hänen omaisuuttaan kohtaan, siitä tehdään rikosilmoitus. Tämä siksi, että opetamme koulussa myös yhteiskunnan pelisääntöjä. Mikään rangaistus ei kuitenkaan auta huonosti voivaa, kiusaavaa lasta tai nuorta, vaan samaan aikaan on oltava selkeä ja tavoitteellinen tuen ja avun suunnitelma, jota toteutetaan, Kitola lisää.

Kouluilla on nyt jo kiusaamisen ehkäisyyn liittyviä Kivakoulu- ja Verso-malleja. Kiusatun tukena ovat rehtorit, opettajat, ohjaajat, oppilashuoltohenkilöstö, koulupsyykkarit ja tarvittaessa perhekeskuksen väki.

– Kiusaamisen kokemukset jättävät ihmiseen niin järkyttävät jäljet, että kiusatun on saatava monenlaista mielen hyvinvointia vahvistavaa tukea. Tärkeintä on, että kiusaaminen koulussa loppuu. Ja tavoitteemme on, ettei se koskaan alakaan, Kitola sanoo.

Kitolan mukaan ongelmia ovat myös koulumatkat, joihin opettajien toimivalta ei ulotu. Ja vaikeuskerroin kasvaa vielä suuremmaksi silloin, kun kiusaaminen siirtyy sosiaaliseen mediaan. Sen jäljille on vaikea päästä.

– Tarvitsemme avuksemme kaikki mahdolliset toimijat, poliisi mukaan lukien. Ja tarvitsemme ennen kaikkea vanhempia, joiden pitäisi olla läsnä lapsensa elämässä niin paljon, että hän tietää, mitä siellä sosiaalisen median maailmassa tapahtuu. Myös joidenkin aikuisten tulisi miettiä, kuinka he käyttäytyvät sosiaalisessa mediassa, koska sieltä lapset saavat mallia, Kitola korostaa.

– Ja voisiko olla niin, että vaikka koulu olisikin parantanut omia toimintatapojaan, niin perheiden pahoinvoinnin kasvaessa myös kiusaaminen kasvaa, Kitola pohtii.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here