Mattias on vihdoin metsämies

0
Mattias Engström tuntee metsästäessä pääsevänsä ihmisyyden juurille, vaikka sen avulla saatavasta ravinnosta ei enää olla riippuvaisia.

Monta kertaa kuulee sanottavan, että metsästysseurat ukkoontuvat ja niihin kaivataan uutta verta. Silti seuran jäsenyys voi olla kiven takana, tietää vuosi sitten metsästyksen pariin hakeutunut Mattias Engström .

– Karu tosiasia on, ettei mukaan tahdo päästä ilman kontakteja. Harvalla on niitä, jos ei ole ollut tekemisissä metsästyksen kanssa.

Lahdesta Uuteenkaupunkiin reilu puoli vuotta sitten muuttanut Engström tietää, miten vaikeaa metsästyksen aloittaminen on kaupunkilaiselle.

– Meitä kaupunkiympäristöstä tulevia, joiden suvussa ei ole metsästetty eikä ole omia maita, on paljon.

Seuran jäsenyys on hänen mukaansa välttämätön, jos haluaa enemmän kuin sunnuntaiharrastuksen. Etelä-Suomessa on vain pari valtion maa-aluetta, joilla saa metsästää.

Metsästäminen on kiinnostanut 22-vuotiasta nuorta miestä pienestä pitäen. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän lähti ottamaan selvää siihen tarvittavista luvista ja velvollisuuksista. Jahtiin hän pääsi ensi kertaa viime vuonna sorsakauden avajaisissa Etelä-Pohjanmaalla metsästäjäntutkinnon suoritettuaan.

– Siellä varmistui, että tämä on minun juttuni. Päätin ostaa oman aseen ja lähdin hakemaan lupia.

Aselupien saaminen ei ollut itsestään selvää, kun niitä haki puhtaalta pöydältä. Ensimmäisen luvan Mattias haki Päijät-Hämeen poliisilaitokselta, josta se myös myönnettiin. Varsinais-Suomessa sen sijaan lupaa ei irronnut, koska hän oli maaton ja seuraton.

– Erikoista, että joka poliisilaitoksella on oma linjansa, ja ne saavat päättää mielivaltaisesti, vaikka lähtökohdat ovat samat.

Engström tutkaili jo Lahdessa mahdollisuuksia päästä metsästysseuran jäseneksi. Kriteerit olivat kuitenkin korkealla ja hakijalla, jolla ei ole antaa hehtaareja seuran käyttöön, ei juuri ollut mahdollisuuksia.

Uudessakaupungissa hän lähestyi jälleen metsästysseuraa ja kyseli mahdollisuuksia päästä mukaan. Asia luvattiin pistää eteenpäin, mutta mitään ei kuulunut. Sitten hän tapasi toisen paikallisen seuran edustajan, jonka kanssa metsästysasiat tulivat sattumalta esille. Tämä kannusti laittamaan hakemuksen, ja tällä hetkellä Mattias on seuran koejäsen.

– En ole vielä ehtinyt yhteisjahteihin, mutta yhdessä kokouksessa tuli rupateltua muiden kanssa. Kun tulee talkoita, aion ehdottomasti osallistua, hän sanoo kiitollisena.

Metsästyskausi alkoi 10.8., ja Mattias on käynyt metsällä pari kertaa viikossa. Aina hän ei ole metsästänyt vaan tutustunut seuran metsästysalueisiin.

– Se on ollut itseopiskelua. Olen viettänyt paljon aikaa metsässä ja nukkunutkin siellä muutamia öitä riippumatossa.

Opiskeltavaa on paljon, sillä esimerkiksi vesilinnuissa on rauhoitetut ja riistalajit. Joskus erot ovat niin pienet, että pitää oikeasti tietää, miltä lintu näyttää, ettei huonoissa valo- tai sääolosuhteissa ammu rauhoitettua eläintä. Metsästäjän perusominaisuuksien tuleekin Mattiaksen mukaan olla harkinta ja maltti.

– Pitää oikeasti tietää mitä tekee. Seuran vesillä Sääksjärvellä on jonkin verran eri lajeja, kuten punasotka, telkkä, heinä- ja harmaasorsa. Kaksi jälkimmäistä menevät herkästi sekaisin, etenkin jos lintu ei lennä, vaan näkee sen vain pinnalla.

Mattias työskenteli armeijan jälkeen sopimussotilaana Puolustusvoimissa, ja haaveissa on jatkoura siellä – kunhan työn ohessa tehtävät lukio-opinnot tulevat suoritettua.

– Metsästämällä pidän yllä toimintakykyäni siviilissä. Sen avulla oppii kuuntelemaan ja lukemaan luontoa. Vaatii luonnetta pärjätä maastossa.

Metsämiehen elämä ei ole hänelle vain sitä, että lauantaina paistaa makkaraa auringon paisteessa laavulla. Se on jotain jota tehdään joka säällä ja kaikissa olosuhteissa. Nykyajan mukavuuksissa on tärkeää pistää itsensä välillä epämukavuusalueelle.

– Kun tätä tekee elämäntapana, se on samaan aikaan antoisampaa mutta myös kurjempaa. Aurinkoisista päivistä osaa todella nauttia, kun on ollut metsässä kaikissa säissä.

Uusi harrastus sitoo Mattias Engströmin Uuteenkaupunkiin. Hän sai pääkaupunkiseudulta kiinnostavan työtarjouksen, mutta ei lähtenyt, koska pääsi täällä mukaan seuraan ja metsästämään.

– Tuntuu siltä, että palikat ovat loksahtaneet paikoilleen. On huikeaa, että metsälle voi mennä vaikka joka päivä eikä vain viikonloppuina. Paikalliseen seuraan pääsy teki tästä ihan oman juttunsa.

Virpi Adamsson

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here