Mieli voi muuttua

0

Uudenkaupungin kaupunginhallitus päätti helmikuussa 1957, että Kaupunginlahden rannalla Sorvakon puolella sijaitsevat ”vanhat makasiinit” pitää purkaa. Osalle omistajista annettiin aikaa vuoden 1957 loppuun, lopuille vuosi enemmän. Päätöstä ei koskaan toteutettu. Onneksi.

Rantamakasiinit ovat nyt oleellinen osa paitsi paikallista ravintolaelämää myös – ja ennen kaikkea – hieno rakennuskokonaisuus keskellä kaupunkia meren rannalla.

Uudessakaupungissa oli 1960-luvulla voimassa asemakaava, joka olisi käytännössä mahdollistanut koko puutalokeskustan purkamisen. Joitakin hienoja kohteita ehdittiinkin hajottaa maan tasalle betonisten kerrostalojen tieltä. Onneksi ei enempää.

Yhden käsityksen mukaan puutalokeskustan pelasti ensin kaupungin asukasluvun nopea kasvu etenkin autotehtaan tulon jälkeen. Uusille asukkaille tarvittiin nopeasti niin paljon uusia asuntoja, että niiden rakentaminen keskustan puutalotonteille ei ollut mahdollista. Asuntoja ryhdyttiin rakentamaan Pietolaan, Sorvakkoon, Hakametsään ja Santtioon.

Lopullisesti puutalokeskustan pelasti mielipiteitten muuttuminen. Muistan miten 1970-luvun puolivälin tienoilla kaupungin ykköspoliitikko sanoi puheessaan suunnilleen näin: Puretaan vaan kaikki puutalot pois, jotta tulevat sukupolvet eivät näe, miten kurjasti täällä on asuttu.

Ajan myötä ajatukset kuitenkin muuttuivat. Museovirastossa laadittiin suojeluohjelma, jossa esitettiin, miten puutaloalueen luonne voidaan säilyttää ja sitä kehittää. Turun yliopiston tutkimus osoitti, että alueen asukkaiden mielipiteet myötäilivät suojelutoimia.

Asemakaavan tarkistaminen laitettiin vireille ja samalla laadittiin korjausopas. Uusikaupunki otettiin lisäksi mukaan asuntohallituksen perusparannuskokeiluun, joka mahdollisti edullisten perusparannuslainojen saamisen.

Tämän kaiken tulokset ovat nyt nähtävissä. Uudenkaupungin puutalokeskusta on upea kokonaisuus, jossa on monien mielestä hyvä asua ja elää.

Pekka Kärki, joka on toiminut muun muassa Suomen Kulttuuriperinnön säätiön puheenjohtajana, kirjoittaa ”Sikses kaunei taloi” -teoksessa näin: ”Olen varma, että moni kaupunki, joka on tyhmyyttään hävittänyt omat historialliset alueensa, olisi valmis ostamaan Uudenkaupungin puutaloalueen ja siirtämään sen itselleen, jos se vain olisi mahdollista. Älkää luopuko aarteestanne ikinä!”

Yliopisto-opettaja ja tutkija Iida Kalakoski Tampereen yliopistosta kirjoittaa tuoreessa tekstissään (mustread.fi) puukaupunkien purkamisesta. Hänen mielestään se tuntuu nyt käsittämättömältä, vaikka perustelut olivat hyvin samanlaisia kuin nykyään vanhojen rakennusten purkamisen kohdalla: huonokuntoisuus, tehottomuus ja vanhanaikaisuus.

Hänen mukaansa vanhoja rakennuksia puretaan Suomessa myös nyt liian paljon. Rakennusten korjauskelvottomuus on monissa tapauksissa vain myytti. Vanhan rakennuskannan ylläpitäminen ja korjaaminen on pääsääntöisesti uudisrakentamista ekologisempaa. Silti Suomessa kaupunkikuva uudistuu usein massiiviseen purkamiseen ja uudisrakentamiseen perustuen, hän kirjoittaa.

Miettimisen arvoisia ajatuksia. Täälläkin tänään.

Matti Jussila

Päätoimittaja, emeritus

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here