Petri Raidan kotipanimossa mennään maku edellä

0
Yksi kolmesta lemmikkilampaasta tuli moikkaamaan Petri Raitaa.

Pienpanimobuumi ei ota loppuakseen Suomessa. Kun vielä vuosituhannen alussa markettien oluthyllyt täyttyivät parin ison panimon kotimaisista tuotteista sekä muutamista tunnetuista ulkomaalaisista oluista, on kaupoilla nykyään ongelma saada valikoima mahtumaan hyllyyn.

Lähes jokaisesta kunnasta löytyy oma panimo ja niiden rinnalla on myös lukuisia kiertolaispanimoita, kuten vehmaalainen Raita Brewery.

– Tämä on kilpailtu ala. Suomessa on 120 panimoa, joilla on omat tilat ja siihen päälle kiertolaispanimot. Myös moni kiertolaispanimo on harkinnut laajentamista, kertoo Petri Raita .

Tällä hetkellä Raidalle riittää, että oluet valmistuvat omassa pienessä kotipanimossa, mutta jos tulevaisuudessa myynti kasvaa, voi harkita laajentamista.

Myyntiin menevät oluet tehdään lohjalaisen United Gypsies Breweryn tiloissa. Panimo on erikoistunut kiertolaispanimoihin, jotka saavat sen kautta tuotteensa markkinoille.

Petri Raita on syntyperäinen uusikaupunkilainen, joka muutti avovaimonsa kanssa Vehmaalle kahdeksan vuotta sitten. Vaikka olutta on nautittu ja tehty omaan käyttöön alueella aina, ei Vehmaalla ole tiettävästi ollut koskaan omaa panimoa.

– Olemme ainut ja paras vehmaalainen panimo, Raita naurahtaa.

Raidan oluet on otettu hyvin vastaan. Ensimmäinen olut, belgialaistyyppinen vehnäolut, Wehmaa Wit on jo myyty loppuun. Toista Laku Portteria valmistettiin Lohjalla 500 litraa, joten melko pienistä eristä puhutaan.

Ainakin toistaiseksi oluet ovat Raidalle sivutyö. Rakennushommista hän ei ole heti luopumassa.

– Ei voi vielä päivätöitä lopettaa, mutta hyvä harrastus tämä on.

Kahden myyntiin päätyneen oluen lisäksi Raita on valmistanut lukuisia prototyyppejä, joita ovat päässeet maistelemaan ystävät ja sukulaiset.

– Ensimmäinen oli joku ipa tai apa, joka oli silloin trendikästä, Raita muistelee.

Hän ei tunnustaudu hifistelijäksi tai trenditietoiseksi, vaan haluaa, että maltaat ja humalat maistuvat oikein.

– Maut ovat balanssissa, Raita tarkentaa.

Oluen valmistuksessa sesongit ohjaavat kiertoa. Kesällä halutaan yleensä vähän kevyempää ja talvella tummempaa olutta.

– Kesää ajatellen on prototyyppejä kehitteillä, mutta mikä on lopullinen, sitä ei tiedä.

Raidan pihapiiristä löytyy myös oma kesäbaari, joka on tällä hetkellä on varastona. Mitään sieltä ei kuitenkaan myydä, vaan se palvelee vain omaa väkeä.

Raita tietää, että myyntimäärissä on turha kilpailla ”bulkkioluiden” kanssa. Ideana onkin tehdä sellaista olutta, mistä itse pitää. Plussaa on, jos joku muukin pitää.

Oluen makuun vaikuttavat maltaiden ja humalan lisäksi hyvinkin pienet yksityiskohdat.

– Jopa eri vesi voi vaikuttaa makuun, Raita huomauttaa, mutta kertoo, ettei ole huomannut eroa lohjalaisen ja vehmaalaisen veden välillä.

– Kun reseptin lähettää heille, voi olla luottavainen.

Raita tilaa humalat ja maltaat postin kautta. Suomessa on muutamia yrityksiä, joilta löytyy kattava valikoima.

Oluen panemiseen saa kulumaan helposti koko päivän ja koko prosessi voi kestää pari viikkoakin. Nykyisin Raita voisi keittää jopa 52 litraa kerralla, mutta tekee yleensä 19 litran eriä.

Ensimmäiset litrat valmistuivat tavalla, joka on monelle kotiharrastajalle tuttu.

– Ensimmäinen mäskäys valmistui kylmälaukkuun, Raita kertoo.

Myöhemmin hän rohkaistui lähettämään koemaistijaiset suosittua Reittausblogia ylläpitävälle raumalaiselle Harri Metsäjoelle , jonka hyvä palaute auttoi jatkamaan.

Vehmaalaisuus näkyy etiketeissä



Risto-Matti Kärki

Petri Raidan puheesta huomaa, että olut on hänelle tärkeää. Termit, kuten mäskäys ja maltaiden rouhinta vilahtelevat puheessa useasti. Kotipanimon seinältä löytyy resepti, joka ei maallikolle aukea.

Monet oluttapahtumat ovat tulleet hänelle tutuksi vuosien saatossa.

– Olisi joskus hauska olla toisella puolella tiskiä, Raita haaveilee.

Maku edellä, on Raidan mottona. Pari muutakin haavetta löytyy.

– Ehkä puhdas, saksalaistyyppinen pils. Se on monella tavoitteena. Imperial stout on sellainen kruununjalokivi, mitä voi tavoitella.

Wehmaa Wit -olutta on myyty ainakin Uudessakaupungissa ja Vehmaalla. Belgialaistyyppisestä vehnäoluesta löytää hienoja makuja.

– Siinä on appelsiininkuorta ja korianterin siemeniä, kuten asiaan kuuluu.

Eri oluttyypit kestävät hyvin aikaa, kun toiset olisi parempi juoda tuoreena. Raita arvelee, että jonkun huono olutkokemus voi myös tulla siitä, että olut on menettänyt parhaan makunsa.

Toistaiseksi Raita Breweryn oluet on tehty 0,33 litran pulloihin, mutta jatkossa myös tölkit voivat tulla kyseeseen.

– UG Brewery ehdotti jo tölkkejä, mutta pullot ovat tyylikkäämpiä.

Vaikka Raita Breweryn oluet valmistuvat Lohjalla, on ideana kuitenkin tehdä mahdollisimman vehmaalaista olutta.

Raita on tehnyt yhteistyötä vehmaalaisen Köykänmäen Leivän kanssa. Leipomo käytti Raidan mäskiä joululimppuun ja Raita puolestaan saa leipomosta hunajaa ensi kesän mahdollista uutuusolutta silmällä pitäen.

Myös etiketeissä näkyy paikallisuus.

– Kuvat ovat Vehmaan luonnosta. Ensimmäinen on oman talon päädystä ja toinen Tummamäen luontopolulta. Ehkä teema jatkuu myös tulevaisuudessa, Raita sanoo.