Suomen kaunein koti

0

Suomen kaunein koti on pelkistetty, valkoinen ja selkeä. Helposti siivottava. Siihen ei kuulu ikkunaverhoja, kirjahyllyjä, pehmentäviä tekstiilejä. Värit ovat valkoinen, musta, beesi ja tietenkin se punainen matto parhaalla paikalla. Missään ei näy lenkkitossuja, luettuja lehtipinoja eikä turhaa tavaraa. Kodit kuuluvat stailauksen korkeaan veisuun.

Tv-ohjelmassa raati saapuu tyhjään taloon arvioimaan yleisilmeen lisäksi myös komeroita ja kodinkoneiden sijoittelua. Huudellaan ”Ihanaa, ihanaa!”

He arvostelevat huoneiden järjestystä, kodin käytännöllisyyttä, materiaaleja, kodinhoitohuoneen ergometrisyyttä. Ohjelman nimenä pitäisikin olla ”Suomen käytännöllisin koti”. Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan, mutta kodin kauneuteen pitäisi kuulua myös viihtyisyys.

Joskus ajattelen, että asutaanko näissä kodeissa oikeasti?

Nousee epäilys, että kisaan valikoituneet kodit ovat sponsoroituja, kenties omistajat ovat ilmoittaneet tietyille yrityksille pyrkivänsä kilpailuun ja saavansa hieman apua. Kodit ovat silmänruokaa, upeita kokonaisuuksia ja komeita näköaloja olohuoneen ikkunasta.

Ohjelma on supersuosittu ja sisustajille esikuva. Kysyin Hanna Sumarilta, raadin jäseneltä, miksi kodit ovat kovin samanlaisia? Hän vastasi kaikkien olevan erilaisia, jokaiselle jotakin. 99 prosenttia katsojista kiittelee eikä kritiikkiä ole kuulunut. Voin siis mielipiteilläni loukata enemmistöä.

Ne ihmiset, joilla on todella kaunis koti, eivät lähde asettamaan sitä näytille kaiken kansan reposteltavaksi. Kel` aarre on, se aarteen kätkeköön. Siksi esim. vanhat sivistyskodit loistavat ohjelmista poissa olollaan.

Suomen kaunein koti luo kilpailupaineita ja taviksille ”kotihäpeää”. Katsojat ilmeisesti toivoisivat keittiönsä trendikkääksi laboratorioksi, johon eivät kuulu nakit ja muusi. Arvostetaan kliinisiä pintoja, aneemisia sohvia ja yhtä suurta vitivalkoista avaruutta. Persoonallisia koteja näissä tv-ohjelmissa näkee harvoin.

Lisäksi japanilainen Konmari on siivonnut kodeista elämän suolan kuten menneisyyteen kuuluvat esineet ja vanhat mööpelit. Tämä historiattomuus näkyy myös television remppaohjelmissa. Isoisän nojatuoli ei enää kelpaa edes kierrätyskeskukseen.

Joskus meillä elettiin kansallisromantiikan loistoaikaa. Silloin vallitsi rikas, vahva tyylisuunta, johon kuului iloista karjalaisuutta. Se oli värien, koristeellisuuden ja tekstiilien viihtyisä maailma. Niitä kansallisromantiikan runsaita mausteita tarvittaisiin nyt pelastukseksi kalseilta tv-kodeilta. Voisi jopa syntyä Suomen kaunein koti.

Pirkko Arstila

toimittaja,

free lancer

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here