Peteksentien varrella Lahden kylässä sijaitsevalla Tättilän tilalla on kasvatettu sikoja jo puoli vuosisataa. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2015, jolloin työtä jatkettiin maatalousyhtymänä.
Tänä keväänä Antti ja Janne Tättilä muuttivat yritysmuodon osakeyhtiöksi. Se oli luontevaa, kun päätös uuden sikalan rakentamisesta syntyi.
Koko prosessi lähti liikkeelle jo vuonna 2012, jolloin haettiin ympäristölupa vähän eri muodossa. Silloin suunnitelmissa oli yhdistelmäsikala. Nyt rakenteilla on emakkosikala, jonne tulee vapaaporsitus.
Ennestään tilalla oli käytössä 1970-luvulla tehty vanha sikala sekä 50-luvun alun navetta. Tilojen remontointi tai uusien rakentaminen olisi tullut joka tapauksessa eteen, kun nykylain mukaiset tuotantosikojen tilavaatimukset astuvat voimaan siirtymäkauden jälkeen.
– Vanhaa sikalaa ei kannattanut enää rempata. Olisimme joutuneet ottamaan velkaa, jotta voisimme pitää vähemmän eläimiä. Tulot olisivat pienentyneet, Janne Tättilä sanoo.
Veljeksillä oli käynyt mielessä myös lähtö töihin tilan ulkopuolelle. Molemmilla on kuitenkin maatalousalan koulutus: Antti on suorittanut maatalousyrittäjän tutkinnon ja Janne on agrologi.
Usko sianlihantuotantoon vei loppupeleissä voiton. Aika moni kuitenkin syö edelleen lihaa.
– Ratkaisevaa oli, että lihatalomme Kivikylän Kotipalvaamo lupasi, että meillä tuotetuille porsaille löytyy paikka jatkossakin. Se oli ehdoton edellytys. Ei tätä voisi muuten tehdä, jos siltä puolen ei olisi haluja ostaa.
Lopullinen päätös uuteen sikalaan investoimisesta syntyi viime keväänä, kun rahoitus varmistui. Ely-rahoitusta miljoonan euron hankkeeseen saatiin 30 prosenttia.
– Rakennuskustannukset ovat nousseet sen jälkeen, kun kustannusarvio laadittiin. Rahaa menee väkisinkin ainakin satatuhatta euroa enemmän.
Päätös rakentaa uusi sikala sitoo veljeksiä pitkälle tulevaisuuteen. Lainaa riittää maksettavaksi seuraavat 15 vuotta. Pelkällä sikataloudella ei tilalta irtoa elantoa kolmelle ihmisille. Veljesten äiti Hanna Tättilä työskentelee myös sikalassa.
– Rahaa saa raapia vähän joka puolelta kokoon. Antti tekee tilan koneella puintiurakointia. Itse pyöritän Hankkijan vanhaa viljavarastoa, eli otan vastaan viljaa ja myyn sitä. Teen myös siemenen lajittelua ja peittausta. Se kaikki voi hyvänä vuotena olla jopa neljännes tilan tuotosta, Janne Tättilä kertoo.
Hän on mukana myös Eteläkulman Juurikaskone Oy:ssä. Tilalla on nykyään viljelyssä reilu kymmenen hehtaaria sokerijuurikasta. Yrityksen koneella hän hoitaa niin omat kuin muiden osakkaiden juurikkaan nostot.
Sokerijuurikkaan lisäksi tilan 70 hehtaarilla viljellään viljoja ja hernettä sikojen rehuksi sekä varhaisperunaa.
Työnjako on veljeksillä selvä. Janne hoitaa paperityöt, ja Antti viihtyy käytännön töissä. Hanna-äiti huolehtii sikalan kirjanpidosta.
– Joka ainoa lääke, joka annetaan, täytyy kirjata. Ruokavirastolle tehdään kerran kuussa inventaario, johon lasketaan joka saparo.
Uusi sikala kohentaa työskentelyoloja. Lietekuilun pohjalla olevaa lantaa jäähdytetään. Siellä on lämmönkeruuputkisto, joka johtaa lämpöä porsaille. Samalla sikalan sisäilma paranee, kun systeemi sitoo kosteutta, joka kondensoituu lietteeseen. Myös sikalan ympäristön hajuhaitat vähenevät.
Koko työuransa suvun maatilalla tehnyt Janne Tättilä ei ymmärrä nyky-yhteiskunnan maatalousvihamielisyyttä. Lokaa tulee entistä enemmän niskaan ilmastokeskustelussa.
– Ihan kuin olisi meidän syy, että kaikkien täytyy syödä. A-studiota en enää pysty katsomaan, kun siellä ei muuta tehdä kuin haukutaan meitä.
Janne ihmettelee puheita, että maa- ja metsätalous ei olisi tehnyt mitään hiilensidonnan hyväksi.
– Väitetään, että päästöt ovat entisellään. Esimerkiksi peltojen muokkaus on vähentynyt paljon 1990-luvulta. Suuri osa on nykyään sängellä tai köykäisemmin muokattu.
Hanna Tättilä muistuttaa, että maatiloilla tehdään töitä vuorokauden ympäri, eikä voimat riitä pitämään meteliä kaikesta tehdystä työstä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sitä tarvittaisiin Elokapinan kaltaisten liikkeiden vastapainoksi.
Virpi Adamsson
