Tunti kauhujen huoneessa

0

Selän takana puinen ovi vedetään kiinni hiljaa ja metallinen lukko naksahtaa kuuluvasti. Hämyisesti valaistun huoneen nurkassa olevan tuulettimen lavat pyörivät laiskasti. Kaiuttimista kuuluu sirkuksen tunnelmaan sopivaa rätisevää musiikkia. Huone on sisustettu arkuilla, julisteilla, kankailla, taikurin hatulla, tikkataululla sekä lipunmyyntikojulla.

Seuraavan tunnin aikana kauhujen sirkushuoneesta on selvittävä omin neuvoin ulos tai muuten, no, ulkona oleva työntekijä aukaisee oven.

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa pakohuoneessa syyskuussa. Kyseessä on aikuisille suunnattu tosielämän älypeli, josta selviytyäkseen on ratkaistava joukko päättelykykyä haastavia tehtäviä, arvoituksia ja lukkoja sekä päästävä ulos aikarajassa.

Peli vaatii nopeita hoksottimia, yhteistyötä, luovuutta, sorminäppäryyttä ja ryhmän hyvää kommunikaatiota. Pakopelit vaativat myös matemaattista ja insinöörimäistä päättelykykyä – nämä ovat vankasti omien vahvuusalueideni ulkopuolella.

Ensikertalaisina ne pakohuonepelien helpoimmatkin tehtävät olivat meille täysin vieraita. Saimme kuitenkin ratkaistua ensimmäisen avaimen mysteerin jo muutaman askeleen jälkeen. Tajusimme, mihin seinään kiinnitettyjen vanhojen julisteiden katseiden suunnat liittyivät.

Saimme ensimmäisen lukon avattua alle minuutissa ja sen jälkeen aloimme penkoa huonetta läpi. Puisia noppia, joissa oli erivärisiä palloja, oliko niissä jokin vihje? Julisteita, joissa oli esiintyjien nimiä ja päivämääriä, tulisiko päivämääristä jokin numerosarja johonkin koodilukkoon? Taikurin hattu ja taikasauva, mihin ne liittyivät? Ja tuo oveen kiinnitetty iso maalitaulu, johon oli heitetty puukko pystyyn, miksi siinä oli toinenkin kolo ja viekö se ovi johonkin?

Peliohjaaja seuraa pakopelin etenemistä kameroiden välityksellä ja avustaa tarvittaessa. Hän oli kertonut etukäteen, että vihjeitä olisi tarjolla 140 ja, että hyvin harva selviää huoneesta ilman vihjeitä. Sai valita, halusiko vihjeitä pyydettäessä vai siinä vaiheessa, kun peli ei näytä etenevän. Päädyimme jälkimmäiseen.

Vihjeitä taisi lopulta tulla kymmenkunta, mutta nekään eivät vielä suoraan ratkaisseet pulmia, vaan ne enemmänkin ohjasivat oikeassa järjestyksessä arvoitusten äärelle. Osassa tehtäviä ratkaisu oli aivan nenämme edessä, mutta ajattelimme vastauksen olevan monimutkaisempi.

Erilaiset pakohuonepelit on merkattu eri vaikeusastein. Valitsimme ensimmäisen pelimme vaikeusasteeksi keskitason ja kuulimme, että siitäkin vain noin puolet pelaajista pääsee ulos 60 minuutin kuluttua.

Mutta miksi ihmeessä aikuiset ihmiset maksavat siitä, että heidät lukitaan huoneeseen, joka on täynnä arvoituksia? Heitän ilmoille muutaman teorian. Pakohuoneessa olon aikana ei tule ajatelleeksi mitään muuta kuin seuraavaa tehtävää eli se tarjoaa irtiottoa arjesta. Peli tarjoaa onnistumisen elämyksiä ja siten on myös äärettömän koukuttava.

Pakohuoneet tarjoavat mahdollisuuden päästä osaksi tarinaa miljöössä, joka on paljon konkreettisempi kuin elokuva tai tietokonepeli. Tuohan peli myös erilaista jännitystä, koska tuskin sitä joka päivä pääsee tai joutuu ratkaisemaan murhamysteeriä, kaivamaan viikinkihautaa tai pakenemaan moottorisahamurhaajaa.

Olimme pähkäilemässä kauhujen sirkushuoneen viimeisen lukon aukaisuun johtanutta vihjettä, kun ajan loppumisesta kertova kello pärähti soimaan. Peliohjaaja antoi meille pyytämättä vielä 10 lisäminuuttia, koska olimme jo niin lähellä.

Neljä minuuttia myöhemmin saimme lukon auki ja olo oli kymmenien lukkojen ja tehtävien ratkaisun jälkeen kuin suurenkin urotyön tehneellä sankarilla. Ja ei, en aio paljastaa sitä, mikä siitä sirkushuoneesta teki niin kauhean.

Katja Kaartinen

toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here