Mutta olenkin syntynyt jo ennen Talvisotaa, joten olen tottunut siihen, että meitä vanhoja mollataan. Kun ammattini vuoksi olin jo nuorenakin pilkkakirveiden hampaissa: ”Poliiseja tarvitaan aina kaksi, toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa”.
Suomalaisissa elokuvissakin poliisit ovat pilkattavina, mutta kohteena ovat myös papit ja joskus jopa opettajat: ”oppilaan pitää osata, mutta opettaja voi katsoa kirjasta”.
Mutta olisiko ”Yks flik” lisäksi vielä vähän ”säsär”, jota sanaa ainakin Kalannissa käytettiin helposti loukkaantuvista ihmisistä. Vieraitten kielten oppiminen on yksilöllistä, itselleni se on ollut helppoa, YK-joukkoihin mentyäni vuonna 1964 Kyprokselle, aloin viikon päästä väitellä uskonnoista kreikan kielellä ortodoksipappien kanssa, vain englanti-kreikka-sanakirja turvanani, aakkosetkin siihen oli opittavana erilaisin kirjaimin.
Ja silloin, kun Hannu Mikkola lähti Keniassa Safariralliin numerolla 1, kun oli edellisen voittanut, opiskelin swahilin kielen 10-tuntisen lentomatkan aikana ja tulin auttavasti toimeen paikallisen väestön kanssa.
Samoin espanjankielen alkeet riittivät Etelä-Amerikan vähän castellanosta poikkeavassa kielessä niin pitkälle, että vihille jouduin Ecuadorissa Bolivian suurlähetystössä. Mutta yleistäminen on haitallista, osaaminen ja harrastuksetkin voivat olla erilaisia iästä riippumatta.
”Yks flik” on kuitenkin mielestäni hyvin älykäs, eikä toisin voisi ollakaan, olemmehan molemmat kantaneet kirjojamme torin yli Seikovin koululle, vaikkakin ilmeisesti eri vuosikymmenillä.
Valdemar Takaperko