Jännittävät siemenet

0
Tiklin herkkua ovat kypsyvät takiaisen siemenet, mutta kasvin leviämistä eivät lintuvieraat juurikaan auta. Takiaiset leviävät parhaiten takertumalla ohi kulkevien eläinten turkkiin.

Suurin osa Suomen luonnonkasveista lisääntyy suvullisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ne kukkivat ja pölyttyneistä kukista kehittyy siemeniä. Suvullisesti lisääntyviä kasveja kutsutaankin myös kukkakasveiksi tai siemenkasveiksi.

Siemen sisältää uuden kasviyksilön alun, alkion. Siinä yhdistyvät emikasvin sekä siitepölyn sisältämät perintötekijät eli geenit. Siitepöly voi levitä pitkiä matkoja ja näin syntyvät uudet geeniyhdistelmät lisäävät lajin monimuotoisuutta.

Toisinaan kasvi voi pölyttää itse itsensä, jolloin suvullisen lisääntymisen edut eivät ole yhtä selkeitä. Kasveille on kuitenkin usein kehittynyt erilaisia mekanismeja, joilla itsepölyttymisen mahdollisuus vähenee.

Alkion ympärillä on suojana kova kuori. Useiden lajien siemenet sisältävät myös jonkinlaisen energiavaraston, joka voi olla tärkkelystä, valkuaisaineita tai rasvaa.

Ravinteikkaat siemenet maistuvat eläimille ja ihminenkin on jalostanut monista lajeista vilja- ja öljykasveja ravinnokseen. Kasvin näkökulmasta energiavarasto on kuitenkin tarkoitettu uuden taimen käyttöön.

Siemenen sisältämän energian turvin kasvuun lähtevä taimi saa hyvän lähtökirin. Joiltain lajeilta vararavinto kuitenkin puuttuu joko kokonaan tai lähes kokonaan. Esimerkiksi kämmekkäkasvien siemenet ovat pölymäisen pieniä hiukkasia, joista vain hyvin harvat itävät symbioottisen sienijuuren tukemana.

Suomen luonnossa suurin osa kukkaloistosta ajoittuu kevääseen ja alkukesään. Monille lajeille suvullinen lisääntyminen on niin paljon energiaa vievä ponnistus, että ne kuihtuvat tämän jälkeen.

Näiden, usein yksi- tai kaksivuotisten, kasvien siemenet leviävät emokasvin läheisyyteen ja lajin esiintyminen jatkuu samoilla suotuisilla kasvupaikoilla.

Monivuotisten kasvien eduksi on siementen leviäminen kauemmaksi, jotta uudet taimet eivät kilpaile elintilasta ja ravinteista emonsa kanssa.

Siemenille onkin kehittynyt lukuisia mielikuvituksellisia tapoja matkustaa kypsyttyään uusille kasvupaikoille. Jotkin leviävät tuulen mukana, toiset taas kelluvat keväisten sulamisvesien kyydissä. Osa siemenistä leviää eläinten avustuksella.

Siemenet voivat matkustaa myös ajassa tulevaisuuteen. Osuessaan maahan ne eivät välttämättä lähde heti kasvuun, vaan hautautuvat vähitellen maahan. Maaperään muodostuva siemenpankki voi sisältää satojen eri lajien lepotilassa olevia siemeniä.

Suotuisissa olosuhteissa joidenkin lajien siemenet selviävät elinkykyisinä vuosikymmeniä, toisinaan tätäkin pidempään. Kasviarkeologisissa tutkimuksissa on onnistuttu idättämään useamman sadan vuoden ikäisiä siemeniä.

Maaperän muokkaus voi paljastaa odottamattomia yllätyksiä, kun jokin alueelta jo kadonneeksi luultu laji itääkin uudelleen vanhoilla kasvupaikoillaan. Silloin asialla ovat saattaneet olla maaperän siemenpankista aktivoituneet aikamatkustajat.

Lily Laine

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here