Taudin syntysyytä ei tiedetä, mutta sairastumisen riski kasvaa 50 ikävuoden jälkeen. 70-vuotiaista noin 1 prosentti sairastaa Parkinsonin tautia.
Laitilalaisella Jari Laineella Parkinson todettiin vuonna 2004, ja tuolloin lääkärit arvioivat taudin etenemisen huonoon suuntaan kestävän kymmenkunta vuotta. Nyt, 17 vuotta myöhemmin, Laine liikkuu ja touhuaa kuten ennenkin, vielä ei ole tauti miestä hidastanut.
– Ihmettelin, kun aina tuntui olevan hiukan huono olo ja sauvakävellessä lenkkarit alkoivat tuntua jotenkin oudolla tavalla sopimattomilta. Lääkäri totesi, että minulla on nivelreuma, mutta epäili varmaan muutakin, kun lähetti minut vielä toisen lääkärin puheille.
Tuo seuraava lääkäri kertoi, että Laine sairastaa Parkinsonin tautia.
– Tuon tiedon saatuani olin alkuun ihan shokissa. Ajatuksissa pyöri, että mitä kaikkia muita sairauksia tähän päälle vielä löytyy. Järkytys oli kova ja siinä kävi ajatuksissa aivan kaikkea. Henkilökohtaisessa surutyössä meni vuoden päivät, ennen kuin ajatukseen sairauksien kanssa elämisestä alkoi tottua ja asiat oppi hyväksymään.
Laineen olisi pitänyt lopettaa töiden tekeminen saman tien diagnoosin saatuaan, mutta hän jatkoi Autogrillissä vanhaan malliin ja pääsi siitä irti vasta vuonna 2007. Oma surutyönsä liittyi siihenkin, sillä töiden lopettaminen on Laineen mielestä kuin lähiomaisen kuolema. Oma lukunsa sekin, että alkuun tuntui kuin pahanteossa olisi, kun ei ollut töissä, hän toteaa.
– Työtahti oli ihan liian kova, siinä meni selkä ja paikat muutenkin. Onneksi pääsin muutama vuosi sitten leikkaukseen, missä jäykistettiin muutama selkänikama. Siihen loppuivat selkäkivut, ja tuntui kuin olisin saanut elämäni takaisin. Sairauksista huolimatta tunnen olevani nyt paremmassa kunnossa kuin töitä tehdessäni.
Lääkkeitä Laineella kuluu tasaiseen tahtiin parikymmentä pilleriä päivässä, nivelreumaan enemmän kuin Parkinsoniin.
– En tiedä lääkkeistä ja niiden vaikutuksista mitään, mutta kaikki menee, mitä lääkäri määrää. Sen tiedän, että aina pitäisi liikkua, ja aina vain enemmän, koska se pitää mielen virkeänä ja auttaa liikuntakyvyn säilymisessä. Sauvakävely on hyvä, kun ilman sauvoja tulee helposti liian kova etukeno.
Toinen hyvä liikuntamuoto on pyöräily, mutta Laine kehuu myös karaoken hyviä vaikutuksia. Parkinsonin tauti vie lopulta äänen, mutta laulaminen auttaa sen säilyttämisessä, ja tietysti musiikki myös parantaa mielialaa.
Parkinson-yhdistyksen tapaamisia on järjestetty vuodesta 2005, kunnes korona keskeytti tämän Laineen mielestä tärkeän toiminnan. Tapaamisissa on vaihdettu kokemuksia, kuulumisia ja laulettu paljon. Joka tapaamiselle on myös tehty oma laulunsa.
– Käynti Parkinson-kuntoutuslaitoksessa avasi silmät ja sai ymmärtämään kuinka tärkeää on pitää itsensä liikuntakykyisenä mahdollisimman pitkään. Vaikka toisaalta sekin paikka olisi saanut jäädä näkemättä, siellä kun oli todella pahoja, heikkokuntoisia tapauksia.
Laine on sairaudestaan huolimatta pystynyt liikkuvana ja tekemistä tuntuu riittävän. Kotona Varppeessa on työn alla puiden kaatoa ja kesämökillä pitäisi jatkaa umpeenkasvaneen rannan ruoppausta.
Kesämökki on ollut Laineelle tärkeä henkireikä jo ennen Parkinsonin taudin toteamista. 30 vuoden aikana sinne on noussut varsinaisen mökin lisäksi saunamökki, grillikatos ja vierasmaja. Pihan reunasta löytyy myös kokonaan ylijäämämateriaaleista rakennettu äijäluola biljardipöytineen ja baaritiskeineen.
Arto Kanerva