Asetuksen ja lain tarkoitus on ehdottoman hyvä, onhan tavoitteena turvata luonnon, ympäristön ja ennen kaikkea vesistöjen puhtaus.
Vielä on kuitenkin valtaisa määrä vapaa-ajan asuntoja, joiden jätevesijärjestelmät eivät ole asetusten mukaisessa kunnossa.
Omassa vapaa-ajan asunnossani Uudenkaupungin Korsaaressa on harmaavesi (ei vesi WC:tä) johdettu betonirenkaista koottuun kaivoon, josta imeytys maaperään.
Tämä ratkaisu on pitkään toiminut, mutta se ei ole asetusten mukainen, joten nyt kesällä 2021 päätin tehdä muutoksen, jolla ratkaisu saisi virallisen hyväksynnän.
Helposti voisi kuvitella tällaisen saneerauksen olevan yksinkertainen ja että siihen saisi viranomaisilta helposti neuvoja ja ohjeita. Muutamalla asiantuntevalla neuvolla ja hyväksyttyjä tarvikkeita (suodatinpönttö, putkistot yms.) käyttäen kaivuutyöt ja asennukset hoituisivat helposti. Toimenpiteiden valmistuttua voitaisiin lopputarkastuksessa antaa virallinen hyväksyntä.
Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen.
Viranomainen ei neuvo, viranomainen vaatii. Viranomaisten vaatimukset täyttääkseen on käytännössä palkattava alan ammattilainen tekemään riittävän tarkat suunnitelmat, selonteot ja KVV (?) -piirustukset. Myös naapurien kuulemiset on suoritettava, vaikka ei naapureita lähistöllä olisikaan.
Hyvin monivaiheisen lupapiste.fi-prosessin (karmea käyttöliittymä) jälkeen ollaan tilanteessa, jossa Ympäristönsuojelu hyväksyy hankkeen (?) ja viranomainen antaa (maksullisen) toimenpideluvan.
Ensimmäinen tuhat euroa on jo palanut ja nyt voidaan tehdä anomus (hurraa!) vastaavan KVV-työnjohtajan hyväksymiseksi. Lisää rahaa palaa eikä työ ole vielä edes alkanut.
Miksi asia tehdään näin vaikeaksi?
Eikö tavoitteena voisi olla auttaa kansalaisia saamaan asiansa asetusten mukaiseen kuntoon? Eikö viranomainen ole kansalaisia varten? Miksi byrokratiaa pitää väkisin työllistää? Miksi viranomainen ei voi puhua selkokieltä?
Heikki Salonen
alamainen Espoosta