Pari ensimmäistä ottelua meni tunnustellessa ja niiden tunnelmaa aistiessa, mutta hyvin nopeasti tunsin kotijoukkueen herättäneen tunteen sisälläni ja käteni alkoivat taputtaa rytmikkäästi muiden uusikaupunkilaisten mukana.
Vaikka nämä vuodet eivät ole kannattajan silmin aina helpoimpia olleet, niin se sama vahva tunne elää edelleen ja Korihaiden pelaaminen maamme korkeimmalla sarjatasolla on merkittävää.
Tähän kauteen varmasti moni paikallisen koripallon ystävä lähti isoimmin odotuksin, kun Bojan Sarcevic palasi Uuteenkaupunkiin ja muutenkin joukkueen rakentaminen vaikutti tähtäävän uskottavasti playoffs-paikasta taisteluun. Kauden alla pelatut harjoituspelitkin sujuivat siinä määrin hyvin, että ne eivät varmasti kenenkään odotuksia ainakaan vähentäneet.
Korisliiga-kauden alettua ongelmat alkoivat kuitenkin taas näkyä parketilla ja toistaiseksi matka on edennyt tappiosta toiseen ilman merkkiäkään paremmasta.
Kenties kauden turhauttavin ottelu nähtiin lauantaina, kun Loimaan Bisons saapui vieraaksi Pohitulliin. Ottelun piti olla kauden tärkein tähän saakka, mutta heti ensimmäisistä sekunneista lähtien tekeminen oli ihan järkyttävää katsottavaa!
Kotiyleisö sai huokaista pettymyksestä moneen kertaan, ennen kuin vasta neljän minuutin kohdalla Korihait sai pistetilinsä auki. Ottelu ei edennyt siitä eteenpäinkään yhtään lupaavammin ja Sarcevicinkin kasvoilta oli nähtävissä turhautuminen moneen kertaan, kun ei vaan löydy omaa pelaaja korin alta jolle syöttää pallo.
Kolmannen neljänneksen puolivälin tienoilla päätykatsomossa istuva ja normaalisti pelissä hyvin mukana elävä jätkäporukka teki omat johtopäätöksensä ja marssi ihan ymmärrettävästi ulos hallista. Ihan hirvittävän kaukana ei ole se hetki, kun suurempikin osa Korihait-kannattajista alkaa äänestämään jaloillaan.
Korihait, vaikka teillä ei ole samanlaista väriä tunnustavaa faniryhmää kuin useilla muilla seuroilla, niin se ei tarkoita sitä, että joukkue olisi kaupunkilaisille jotenkin arvottomampi. Pelaatte koko kaupungille ja sen kannattajille. Kertokaa meille kannattajille mitä aiotte tehdä joukkueen uskottavuuden palauttamiseksi! Monen usko ainakaan nykyiseen valmennukseen ei ole kovinkaan vahva.
Lauantainen ottelupäivä on monelle juhlapäivä työviikon jälkeen, joten ei juhlan päätähti voi olla illasta toiseen pilaamassa niitä pirskeitä.
Ryhtiliikettä ja voittoja odottaen,
Henri Valmunen
Yksi kannattajista