Valitettavasti mitä vanhemmaksi olen kasvanut ja mitä enemmän olen maailmaa nähnyt, sitä vähemmän hämmästyn tilastoista, jotka käsittelevät näitä aiheita.
Yksi hiljattain kuulemistani kommenteista “sinusta olisi enemmän hyötyä alasti” oli taas yksi muistutus minulle näistä sukupuolittuneista epäkohdista. Vaikka varmasti miehetkin kuulevat yhtä asiattomia heittoja, en voi uskoa, että minuun kohdistuisi samalla mitalla samankaltaisia kommentteja, jos olisin mies.
Toisaalta, silloin kun ensimmäistä kertaa tiedostin, etten nuorena naisena ollut kaikkien kanssa aina samalla linjalla, sai se minut pohtimaan ihmisten etuoikeuksia ja samalla ymmärtämään, kuinka paljon etuoikeuksia minulla on tässä maailmassa.
Tämän toteamuksen jälkeen olen alkanut ymmärtämään paremmin yhteiskunnassa etuoikeutetuimpia ihmisiä, jotka eivät välttämättä käsitä omia etuoikeuksiaan. Voin ymmärtää, että jos asiaa, jossa itse kokisi olevan vähemmän etuoikeutettu ei ole, voi omia oikeuksiaan olla vaikeampi nähdä.
Viimeisin havahdus omiin etuoikeuksiini tapahtui, kun tapasin Afganistanista Suomeen muuttaneen tytön. Hänen ensimmäinen kysymys minulle kun tapasimme oli “Oletko naimisissa?”, joka tuntui näin 18-vuotiaana suomalaisena hämmentävältä. Olen todella avoin eri kulttuureille, mutta minun oli vaikea suhtautua myös tilanteeseen, jossa tämä tyttö kertoi, ettei voi hankkia huonekaluja ennen kuin menee naimisiin.
Tällaisten kohtaamisten jälkeen arvostaa enemmän Suomen tasa-arvon tilaa ja monet epäkohdat Suomessa alkavat tuntua vähäisemmiltä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomen ongelmat olisi valideja. Yksi esimerkki tällaisesta ongelmakohdasta on miehille epäreilu ja naisia väheksyvä asevelvollisuus.
Itse hain juuri naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen, koska koen sen velvollisuudekseni, vaikkei se sitä olekaan. Usein kuvitellaan, että inttiin hakevilla naisilla on suuri motivaatio asiaan, mutta itse haen, koska en voisi kuvitella, että jättäisin menemättä vain, koska olen nainen.
Vaikka armeijaan hakeminen ei naiselta olekaan enää kovin poikkeuksellista, nainen intissä rikkoo silti edelleen jonkinlaista stereotypiaa. Stereotypian rikkominen onkin minulle siinä mielessä plussaa, että vieroksun vahvasti kapeita sukupuolirooleja.
Vaikka kuinka haluaisi rikkoa näitä rooleja, on silti asioita, joita naiseus vieläkin rajoittaa. On surullista, että vielä 2020-luvullakaan ei naisena uskalla monessakaan paikassa kävellä pimeällä yksin luottavaisesti pää pystyssä, lähteä yksin interreilaamaan tai edes jättää baarissa juomaa valvomatta.
Kaikkien eduksi, näitä rakenteita voidaan kuitenkin parantaa askel kerrallaan. Hyvä alku on se, että on ihmisiä, jotka puuttuvat epäkohtiin ja jotka eivät naura “vitseille”, joille ei ole syytä nauraa. Toivottavasti sinäkin olet sellainen, sillä maailma kaipaa heitä lisää.
Iiris Soininen
lukiolainen