Maapallon lämpeneminen on nyt nopeampaa kuin koskaan. Lämpimät ja kylmät jaksot ovat vuorotelleet koko maapallon historian ajan ja luonto on aina sopeutunut niihin.
Se, mitä me nyt näemme ja koemme ympäristössämme, on maapallon ikään suhteutettuna ohikiitävä hetki, joka ei meidän aikanamme enää palaa täysin samanlaisena. Poikkeuksellista on se, että ihminen on nyt vaikuttanut lämpenemiseen omilla toimillaan.
– Satoja miljoonia vuosia sitten Suomessa on ollut paljon lämpimämpää. Viimeiset 2,5 miljoonaa vuotta kylmä ja leuto ilmasto ovat vaihdelleet ja esimerkiksi noin 6000 vuotta sitten meillä oli niin lämmintä, että jalopuita kasvoi Oulun korkeudella. Nyt eletään leudon ilmaston aikaa ja jos ihminen ei olisi puuttunut maapallon lämpenemiseen, menisimme leudon jakson päätyttyä kohti seuraavaa jääkautta, tiedetoimittaja ja kirjailija Maija Karala sanoo.
Noin 100 000 vuotta sitten Lounais-Suomen päällä oli pari kilometriä jäätä, joka painoi kallioperän lommolle. Kun jää noin 12 000 vuotta sitten alkoi sulaa, kallioperä alkoi palautua muotoonsa ja syntyi ns. maan kohoaminen mikä jatkuu edelleen. Myös Lounais-Suomi saa sadassa vuodessa 30–40 senttiä uutta, merestä kohonnutta kuivaa maata.
– Kohoaminen loppuu joskus, mutta ei meidän aikanamme.
Jääkauden jälkeen Suomeen alkoi nopeasti tulla ihmisiä ja eläimiä. Lounais-Suomi oli aluksi arktista seutua, mistä muistoina täällä tavataan edelleen lapintiiroja, pilkkasiipiä ja tyllejä samoin kuin kangasajuruohoa ja ruoholaukkaa. Hylkeet olivat yleisiä ja niiden luita löytyy yhä mantereelta, kaukana nykyisestä rantaviivasta.
Puut ovat täkäläisessä luonnossa nuoria tulokkaita, niitä alkoi kasvaa noin 7000 vuotta sitten. Ensimmäisten joukossa tuli leppä, ”metsien äiti”.
– Leppä valmistaa tietä toisille puille juuristossaan olevien typpibakteerien avulla. Niiden ansiosta maaperä muuttuu hedelmälliseksi.
Karalan mukaan Suomen luonto sellaisena kuin me sen tunnemme, on hämmästyttävän nuori. Ihminen on vaikuttanut paljon luonnon muovautumiseen ja ilman ihmisen toimia ympäristö olisi nyt hyvinkin erilainen.
Esimerkiksi villisikaa ei pidettäisi vieraslajina kun se todellisuudessa on paluumuuttaja; villisiat metsästettiin täältä sukupuuttoon ja nyt ne ovat vähitellen palaamassa vanhoille asuinsijoilleen. Myös metsät ovat ihmisen muovaamia, puulajit enimmäkseen ihmisen valitsemia ja istuttamia.
– Tuliaseet ja tapporahat vaikuttivat esimerkiksi siihen, että majavat, metsäpeurat ja laulujoutsenet hävisivät Suomesta. Nyt ne ovat palanneet. Se, että meillä on luonnossa näin vähän isoja eläimiä, on poikkeuksellista. Myös maanviljelys on osaltaan muovannut maisemaa paljon. Maataloustuottajien kimppuun on viime aikoina käyty vähän epäreilusti, sillä pitää muistaa, että he ovat aina tuottaneet sitä, mitä on haluttu ostaa.
Kun ilmasto lämpenee, Lounais-Suomessa nähdään yhä enemmän uusia lajeja. Kattohaikarat voivat jo meidän aikanamme olla tuttuja pesijöitä Uudenkaupungin katoilla ja kultasakaalit hiippailla hämärissä ravintoa etsimässä.
Ilmaston lämpenemisen voittajiin kuuluvat myös visentit, monet päiväperhoset ja supikoirat. Häviäjiä puolestaan ovat pohjoiset lajit kuten kuukkeli ja naali sekä tunturikasvit. Metsänomistajilla taas on syytä huoleen, kun uudet puuntuhoojalajit kuten havununna rantautuvat tänne eivätkä talvet enää ole niin kylmiä, että ne kuolisivat.
– Kasvukausi pitenee paikoin jopa 2–3 kuukautta. Se on toisaalta hyvä asia ja tekee mahdolliseksi monien uusien kasvilajien viljelyn. Toisaalta säät muuttuvat oikullisiksi, mikä tekee viljelystä entistä vaativampaa.
Karala on huolissaan ilmaston nopeasta lämpenemisestä. Hän arvelee, että ilman ihmisen toimintaa ilmasto saattaisi jo viilentyä.
– Ympäristössä tapahtuvat muutokset harmittavat, mutta niiden kanssa on opittava elämään. En usko, että ilmastopäästöjä saadaan kuriin ennen kuin rikkaille maille tulee niistä rumia seuraamuksia.
Maija Karala luennoi Lounais-Suomen muuttuvasta luonnosta Vakka-opistossa 11.11.
Pirkko Varjo
