Voimapolitiikan paluu huolestuttaa Kanervaa

0
Juhlapuhuja Ilkka Kanerva painotti, että Suomi ei saa enää koskaan jäädä yksin.

Uudenkaupungin Reserviläisten 60-vuotisjuhlan juhlapuhujaksi saatu eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, ministeri Ilkka Kanerva sanoi olevansa aidosti huolissaan suurvaltojen voimapolitiikan paluusta Euroopan maaperälle. Tästä syystä Suomellakin on entistä suurempi syy pitää kiinni omasta puolustuskyvystään ja myös maanpuolustustahdosta.

– Ukraina, Georgia ja Moldova ovat esimerkkejä siitä, missä tänä päivänä mennään. Niiden maaperällä tapahtuvat asiat vahvistavat ajatusta siitä, Suomikin vastaa viime kädessä yksin turvallisuutensa ja vapaudenpiirinsä turvaamisesta. Siitä, että voimme tehdä vastakin itsenäisiä päätöksiä, tiivisti Kanerva Vahterussalissa järjestetyssä juhlassa.

– Suomella on tässä maailmantilanteessa tasan kaksi lähestymistapaa. Ensinnäkin meidän oma puolustuksemme tulee olla kunnossa joka ainoa hetki. Toiseksi meidän pitää huolehtia siitä, että emme ole enää koskaan yksin. Meillä täytyy olla maailmalla kavereita, jotka seisovat pahan päivän sattuessa rinnallamme, Kanerva painotti.

Kavereista puhuessaan Kanerva muistutti, että Suomi ei ole suinkaan hakemassa Naton jäsenyyttä. Toisaalta emme saa kuitenkaan olla tilanteessa, jossa jäsenyyden hakeminen ei olisi mahdollista.

– Natolla on tärkeä rooli Euroopan vakauden turvaajana, mutta se ei ole ainoa toimija tässä maanosassa. EU on toistaiseksi vielä ollut alisuorittaja, mitä sotilaalliseen toimintaan tulee, mutta Suomen on oltava sielläkin aktiivinen toimija.

– Länsimaille on vastakin tärkeä antaa Venäjän elää omaa elämäänsä, mutta me edellytämme, että se toimii kansainvälisten sääntöjen mukaan. Tässä EU:n rooli on ratkaiseva. Pieni Suomi voi näyttää esimerkkiä, mutta yksin emme pysty maailman ongelmia ratkaisemaan, selvitti Kanerva.

Kanerva puuttui myös kyberhyökkäyksiin ja hybridisotaan, josta viimeisin esimerkki on peräisin Valko-Venäjän ja EU:n rajalta.

– Sotilaspuoli on Suomessa valmis torjumaan myös tämän tyyppisiä uhkia, mutta saman pitäisi koskea myös siviilipuolta. Lainsäädäntö pitääkin saada sellaiseksi, että meitä ei päästä yllättämään selän takaa. Sotilas- ja siviilipuolen yhteistyössä on toki muutenkin tehostamisen varaa.

Juhlapuhujalla oli oma kannustava viestinsä myös maanpuolustushenkeä omalla alueellaan vaalivalle juhlivalle yhdistykselle.

– Vahva halu edistää maanpuolustustyötä on yksi Suomen turvallisuuden kivijaloista. Sen varaan Suomen henki, tahto ja kyvykkyys oman maan puolustamiseen ovat aina rakentuneet, Kanerva kiitteli.

Uudenkaupungin Reserviläisten 60-vuotisjuhlallisuudet käynnistyivät juuri ennen juhlaa painosta uunituoreena tulleen historiakirjan ensimmäisen kappaleen luovuttamisella yhdistyksen kunniajäsen Kauno Pietilälle .

Kunniapaikalla Vahterussalin eturivissä istunut Pietilä tiivisti tilanteen ennenkin käyttämällään tavalla eli siteeraamalla Tuntemattoman sotilaan Hietasta.

– Olen ihan klapilla päähän lyöty.

Musiikista juhlassa vastasi Pekka Harmovaaran johtama Laulupartio Ruotukaverit säestäjänään Heikki Hietala . Ohjelmiston ytimenä olivat Usko Kempin kirjaksi kokoamat sota-ajan laulut, joista viimeisenä kuultiin Kempin itsensä sanoittama koskettavankaunis Minun maani .

Asko Tanhuanpää

Teijo Sirniö teki mahtavan urakan

Asko Tanhuanpää

Uudenkaupungin Reserviläisten 60-juhlassa julkistettiin myös yhdistyksen pitkäaikaisen puuhamiehen Teijo Sirniön kirjoittama historiateos ”Kuusi vuosikymmentä maanpuolustusharrastusta”. Omassa puheenvuorossaan Sirniö uskalsi jo myöntää, että koville se otti.

– Välillä meni pitkiä aikoja, etten saanut mitään aikaiseksi. Kiitos apuna olleen väen innon kiitos seisoo tässäkin tapauksessa lopussa ja kirja on käsissämme. Työtä ja kovia henkisiä synnytystuskia se kuitenkin vaati.

– Nyt uskallan jo myöntää senkin, että historiakirja olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten, kun yhdistys täytti 50 vuotta, Sirniö myönsi.

Yksi kirjoittajan suurimmista ongelmista oli se, että 30 ensimmäisen vuoden pöytäkirjoja ei löytynyt enää mistään. Avuksi löytyi onneksi kuitenkin kirjasto, jonka arkistossa Sirniö apujoukkoineen vietti kymmeniä tunteja vanhoja Uudenkaupungin Sanomia selaten.

– Aineiston kerääminen kirjastosta oli ratkaiseva tekijä sille, että pääsin ylipäätään kirjoitustyön alkuun. Yhdistyksen kirjanpito sentään löytyi Osuuspankista, mutta yksin sen varaan ei kirjan tekemistä olisi vielä voinut jättää.

Sirniön tekemää historiakirjaa on helppo luonnehtia kattavaksi. Sen avulla pääsee helposti kiinni siihen, miten maanpuolustustyötä on Uudenkaupungin seudulla viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana vaalittu.

Historiakirjaa myydään Ugin matkailutoimiston Passarissa, Kirja-Vakassa, Rauhankadun joulupuodissa sekä yhdistyksen nettisivuilla. Suoraan kirjan voi hankkia yhdistyksen jäseniltä.