Yksityisasioita

0

Luin Eveliina Viitasen tänä vuonna ilmestyneen kirjan Pidä kiinni kädestäni. Se kertoo nuoren, vanhoillislestadiolaisen naisen elämästä, ihastumisista ja epäröinnistä kahden kiinnostavan miehen välillä.

Olipa virkistävä lukukokemus! Kerrankin tuore kirja, jossa teemana on naisen ja miehen välinen rakkaus, mutta jossa ei ensimmäisiltä sivuilta lähtien zoomata ihmisen genitaaleihin.

Olen lopen kyllästynyt – laimeasti sanottu – joka puolelta tunkevaan seksiin. Tuntuu, ettei enää ole mitään rajaa sen suhteen, missä kaikkialla seksijuttuja voi kertoa. Jos haluaa varjella pieniä lapsia aikuisten asioilta, ei voi katsoa televisiota eikä kuunnella radiota, sillä perheohjelmien seassa tulee seksikauppojen mainoksia ja otteita ohjelmista, joissa ihmiset heittäytyvät toistensa kimppuun ja repivät vaatteita toistensa päältä. 

Eniten minua surettaakin juuri tämä, se, että lasten maailmaan tuodaan asioita jotka eivät kuulu heille yhtään. Kahdeksanvuotiaan ei kuulu miettiä, onko hän seksikäs.

Toiseksi eniten ärsyttää se, että seksin ”harrastaminen” ei saisi ikinä loppua. Jopa nivelrikkoisten, sydänvikaisten ja haudan partaalla olevien vanhusten pitäisi käyttää salvoja, voiteita ja pillereitä, että pystyisivät sekstaamaan. Annettaisiin ihmisten olla! Mikäs siinä, jos haluja riittää, mutta kaikilla ei riitä ja se on ihan normaalia.

Viitasen kirjassa ei mitenkään uskotella, etteikö uskovaisella nuorella olisi sukupuolisia haluja, päinvastoin. Vietit jylläävät, mutta niitä ja niiden vaikutuksia ja seurauksia käsitellään ajattelemalla, ei heittäytymällä ensimmäisen tunteen mukaan.

Se tekisi hyvää kenelle tahansa ja eikö juuri se erota ihmisen eläimestä, se, että meillä on kyky ajatella? Täydellinen pidättäytyminen on äärimmäinen teko, mutta niin on sekin, että mennään sänkyyn jokaisen yhden illan tuttavuuden kanssa.

Sukupuolielämä – mitä tahansa se kenellekin tarkoittaa – on minun mielestäni yksityisasia. Näennäisen vapaamielinen ja pääasiassa mainostarkoituksiin masinoitu seksismi sotii vahvasti sitä vastaan. Missä tahansa seksi julkisuudessa vilahtaa, siellä on tarkoitus myydä jotain.

Kuvaavaa tälle inhorealistisen seksin kyllästämälle ajalle on se, ettei Viitasen kirja olisi ikinä löytänyt kustantajaa ilman vanhoillislestadiolaista juonnetta. Pelkkä kasvu- ja rakkauskertomus ilman seksikohtauksia on auttamatta vanhanaikainen, tarvitaan mielipiteitä jakavaan vähemmistöön liittyvä kiinnostava tirkistelyelementti. Sehän minutkin sai kirjaan tarttumaan.

Pirkko Varjo

kirjoittaja on

vapaa toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here