VTT julkisti kesäkuussa tutkimuksen nykyisten Hornet-hävittäjien kunnosta. Tutkimuksesta ilmenee, että Suomessa Horneteilla on lennetty vasta hieman yli 3 000 tuntia per kone, kun esim. Hornetien pääkäyttäjä Yhdysvaltojen laivasto arvioi Horneteilla voivan operoida jopa 10 000 lentotuntia. Hornetien elinkaari on kenraalien poliittisella päätöksellä rajattu 30 vuoteen, vaikka Horneteilla voisi lentää ilman merkittäviä lisäkustannuksia pitkälle 2040-luvulle.
Toukokuussa Ylen kyselyssä lähes 57 prosenttia suomalaisista kannatti hävittäjähankinnan lykkäämistä. Heinäkuussa Kunta-alan kehittämissäätiön kyselyssä hävittäjähankintojen siirtoa useamman vuoden päähän tuki kyselyn mukaan 53 prosenttia vastanneista. Nämä kansalaisten näkemykset pitäisi hallituksen ottaa vakavasti huomioon, samoin kuin monien asiantuntijoiden hanketta kohtaan esittämä kritiikki annettujen väärien tietojen ja puolustuksellisten vaihtoehtojen tutkimatta jättämisestä. Hankkeen kustannusvaikutuslaskelmissa on liki 10 miljardin heitto puolustusvoimien laskelmia ja muita maailmalla tehtyjä kauppoja verrattessa. Hankkeen ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia ja ilmastovaikutuksia ei ole huomioitu jne.
Ennakkotiedot kertovat puolustusvoimien esittäneen Suomen uudeksi hävittäjäksi yhdysvaltalaista F-35-konetta. Kerrotaan myös hallituksen olevan taipumassa puolustusvoimien esitykseen. Valinnan seurauksena on, että hävittäjähankinnasta on tulossa ei pelkästään taloudellinen riippakivi Suomen valtiontaloudelle vuosikymmeniksi, vaan samalla myös ulkopoliittinen rasite. ”Tärkeiden sotavarusteiden hankinnoilla syntynyt riippuvuus rajoittaa strategista toimintavapautta ja alistaa käytännössä Suomen Yhdysvaltojen etuvartioksi Venäjää vastaan, jos tilanne näiden suurvaltojen välillä vakavasti kriisiytyy”, kirjoittaa Pekka Visuri turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa asioissa Suomen johtava alan asiantuntija.
Kuka ylimitoitetusta hävittäjähankinnasta sitten hyötyy? Ensisijaisia hyötyjiä ovat aseteolliset yhteenliittymät eli suurvaltojen ja sotateollisuuden muodostamat sotakonsernit. Niille tilanteen kärjistyminen poikii kasvavia markkinoita ja valtaa. Aseelliset konfliktit ovat niille vielä tuottoisampia. Ja kaikki tapahtuu aikana, jolloin maailma tarvitsee ennen kaikkea rauhaa, ilmastotekoja ja yleistä sosiaalisen turvallisuuden vahvistamista.
Nopean aseteknologisen kehityksen aikana kymmenien miljardien sitominen vuosikymmeniksi ylisuureen määrään, äärimmäisen hintaviin ja vanhenevaan teknologiaan perustuviin hävittäjiin on huono ratkaisu. Paljastuneet virheet ovat vakavia ja hankkeen kustannukset niin suuria, että koko hävittäjäkauppa ja puolustuksellinen tarve tulee arvioida uudelleen.
Kehotammekin hallitusta ottamaan aikalisän hätäisesti jo ennen joulua tehtäväksi suunnitellun hävittäjähankintapäätöksen tekemisessä. Järkevintä olisi, että HX-hävittäjähanketta lykätään nykyisten Hornetien elinkaarta pidentämällä, jotta koronapandemian vaurioittama talous, hankkeen ilmastovaikutukset ja esim. sote-uudistus saadaan toteutetuksi.
Nato-kumppanuus ja HX-kauppa murentavat itsenäisyyttämme. Nato-option vuoksi Suomi ei pysty allekirjoittamaan edes YK:n ydinaseidenkieltosopimusta, vaikka yli 80 prosenttia kansalaisista sitä hallitukselta odottaa. Nämä seikat herättävät suurta huolta ydinasekytkennöistä ja Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden murenemisesta.
– Suomi selviää parhaiten pysymällä täysin puolueettomana. ”Turvallisuusuhkien torjuntaan on mainiosti riittänyt harkinnalla hoidettu ulkopolitiikka, monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö ja viisas, historiaa ymmärtävä diplomatia”, sanoo arvostettu professori Jukka Pakkasvirta.
Hävittäjähankintojen sijasta Suomen aloitteelisuus rauhan, liennytyksen ja kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi on nostettava taas maamme kansainvälisten toimien ykköstavoitteeksi. Hallituksen lähteminen tälle tielle olisi itsenäiselle Suomelle paras ja edullisin ratkaisu sekä samalla paras lahja meille suomalaisille.
Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry