Asetekniikan kehitys on johtanut siihen, että ilmatorjunnassa ”kurvatappelut” ovat väistymässä elektronisen sodankäynnin tieltä. Ja tässä mielessä aerodynamiikan tärkeys on vähentynyt. Lentokone on aina aerodynamiikan ja rakenteellisen hyötysuhteen kompromissi.
Jos yhtä ominaisuutta kehitetään, joku toinen voi kärsiä. En ole asiantuntija, mutta käsitykseni mukaan F-35:n rakentaminen häivehävittäjäksi on heikentänyt sitä aerodynamiikan osalta. Esimerkiksi eräät taitolentoliikkeet ovat raskaan siipikuorman takia vaikeutuneet. Sama asia vaikuttaa kiitotienopeuksiin.
Suomeen tulevat koneet varustetaan kuitenkin jarruvarjolla vaativien laskeutumistilanteiden varalle. Yksi ongelma on myös häiveominaisuuden huolto Suomen olosuhteissa. Nämä ongelmat on nyt kuitenkin jotenkin ratkaistu. Aerodynamiikka on tullut toisarvoiseksi elektronisessa sodassa.
Ilmatorjunta on kehittynyt paljon siitä, kun ensimmäisessä maailmansodassa lentäjät yrittivät tiiliskivillä tuhota toisiaan.
Tämä huippumoderni ja huippusalainen elektroninen yhtälö F-35 joudutaan ilmeisesti rakentamaan USA:ssa. Ja saattaa olla, että koulutus joudutaan myös suorittamaan siellä, ainakin osittain.
Leningradin piirityksen aikana siellä laulettiin: ”Lubimi gorat, mosez paspa koina” eli rakas kaupunki saa levätä rauhassa, jatkuen, kun hävittäjälentäjä on suojana sen.
Tämän Suomen hävittäjähankinnan ansiosta myös meillä voi nukkua rauhassa.
Kauno Pietilä
Kalanti