Isoviha oli tavalliseen kansaan kohdistunutta julmaa terroria

0
Emeritusprofessori Kari Immonen kertoi Crusellissa Isovihan ajasta.

Uudenkaupungin rauhaan päättynyt Suuri Pohjan sota koetteli nyky-Suomen aluetta ankarasti. Sodan loppuvaiheissa Venäjä miehitti suuren osan Ruotsin valtakuntaan kuuluneesta Pohjanlahden itäpuolista aluetta ja täällä koettiin vajaan kymmenen vuoden pituinen Isovihana tunnettu ajanjakso.

Ajasta kertoi Crusellissa Turun yliopiston emeritusprofessori Kari Immonen . Tilaisuus liittyi Uudenkaupungin rahan tapahtumiin ja sen järjesti Uudenkaupungin Pohjola-Norden.

Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700. Alkuvuodet Ruotsi soti Suomenlahden eteläpuolella ja Pohjois-Saksassa. Sekin aika toki tuntui Suomen alueella, sillä armeijaan otettiin suomalaisia työikäisiä miehiä, arvioiden mukaan noin 60 000, joista vain 10 000 selvisi.

Se oli senaikaiseen väkilukuun suhteutettuna iso määrä. Lisäksi suomalaisia oli 1600-luvun lopulla koetelleet nälkävuodet, joissa arvellaan kuolleen jopa kolmasosa asukkaista ja sen jälkeen vielä sodan aikana ruttoepidemia vuonna 1710, jossa kuoli kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Kun Venäjä 1700-luvun alkuvuosina sai Turkin-sotansa loppuun, se siirsi kiinnostuksensa Ruotsia vastaan. Venäjä valloitti Viipurin toisella yrittämällä vuonna 1710 ja muutamaa vuotta myöhemmin nopeasti etelärannikon kaupungit Porvoon, Helsingin ja Turun.

Sen jälkeen valloitusretki kääntyi sisämaahan ja pohjoiseen ja viimeinen taistelu käytiin Isossakyrössä Napualla helmikuussa 1714. Sekin taistelu päättyi Ruotsin tappioon.

– Isoviha alkoi oikeastaan Napuan taistelusta, tosin monenlaista oli tapahtunut jo Venäjän joukkojen rynnistäessä läpi Suomen. Aktiivisten sotatoimien rauettua joukoilla oli aikaa muuhunkin, Immonen kertoi.

Isovihan ajasta on aivan viime vuosikymmeniin asti ollut olemassa kaksi kuvaa, virallinen historiankirjoitus ja kansan tarinat. Virallinen historia on Immosen mukaan hieman siloitellut tapahtumia, mutta uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet ajan julmuuden.

– Venäläiset polttivat taloja ja kaupunkeja, murhasivat ja kiduttivat, raiskasivat ja varastivat kaiken minkä irti saivat. Kyseessä oli samanlainen väestöön kohdistunut terrori, josta olemme saaneet lukea esimerkiksi parinkymmenen vuoden takaisen Balkanin sodan ajalta.

Ryöstely kuului ajan tapoihin, se nähtiin osana voittajan sotilaiden luontoisetua, mutta sitä tehtiin myös käskystä. Venäjän tsaari Pietari Suuri antoi muun muassa käskyn tyhjentää kymmenen virstan levyinen vyöhyke Pohjanlahden rannikkoa. Tyhjentäminen tarkoitti kaiken polttamista ja ihmisten ajamista alueelta.

Osasyy julmuuksille voi olla viha Ruotsin aiempia toimia kohtaan. Ruotsin kuningas oli antanut inkeriläisille aikanaan oikeuden terrorisoida alueella asunutta venäläisvähemmistöä ja tämä oli aiheuttanut voimakasta suuttumusta.

Isoviha koettiin voimakkaimmin Pohjanmaalla. Mitään yksittäistä syytä ei Immonen osannut kertoa. Yleensä valloitettujen alueiden väestö vannoi nopeasti uskollisuutta uusille isännille, mutta ei Pohjanmaalla.

– Pohjanmaa vallattiin viimeisenä ja ehkä siellä oli ehtinyt kertyä enemmän vastarintavalmiutta muualta kuultujen valloittajien tarinoiden vuoksi.

Pohjanmaalle syntyikin voimakasta venäläisiin kohdistunutta sissitoimintaa, joka osaltaan saattoi olla rajujen vastatoimien syynä. Osa kansasta pyrki tosin pysymään sisseistä erossa.

– Kun muualta Suomesta lähti iso osa virkamiehistä ja papistosta pakoon Ruotsiin, niin Pohjanmaalta lähtivät myös kaikki ne tavalliset ihmiset, jotka kykenivät.

Isovihaan liittyy myös yksi piirre, jota ei yleensä ajan konflikteissa tapahtunut. Venäläiset ottivat paljon orjia, aivan pieniä lapsiakin. Heidät vietiin Venäjälle tai osa myytiin jopa Persian orjamarkkinoille. Siellä vaaleat suomalaiset olivat hyvin eksoottista kauppatavaraa.

– Orjaksi vietyjen määrä saattaa olla jopa 20 000. Pieni osa heistä onnistui palaamaan vuosienkin kuluttua, mutta suurin osa jäi sille tielleen.

Sota ja Isoviha päättyi siis Uudenkaupungin rauhaan. Se lopetti Ruotsin suurvalta-ajan ja maa oli sodan päättyessä sekasortoisessa tilanteessa, josta pahiten kärsi itäinen osa eli nykyisen Suomen alue.

– Ruotsin kuningas oli sodan aikana valjastanut papiston propagandavälineeksi, muita keinoja kun ei juuri ollut. Papit saarnasivat venäläisten julmuuksista ja valoivat uskoa siihen, että suomalaiset ovat jumalan valittu kansa ja tulee voittamaan. Kun näin ei tapahtunutkaan, papiston asema heikkeni voimakkaasti.

Suomen väkilukukin oli pudonnut noin puolesta miljoonasta alle 400 000 ja omaisuutta oli polttelun ja ryöstelyn vuoksi vähentynyt. Maana koko Ruotsi oli konkurssin partaalla, monellakin tavalla.

Ruotsissa eivät kaikki ottaneet kuitenkaan opikseen. Seurasi hattujen nousu valtaan ja he halusivat palauttaa maan suurvalta-aseman. Seurauksena oli uusi sota Venäjää vastaan ja tappio, jonka jälkeen Turun rauhassa Ruotsi menetti muun muassa juuri linnoittamansa Haminan ja Lappeenrannan. Tämän sodan aika tunnetaan nykyään Pikkuvihana.

– Isovihaa on myöhemmin käytetty propagandasodan välineenä. Kansallisuusaatteen noustessa 1800-luvun lopulla näin ei vielä tapahtunut, mutta heti itsenäisyyden alussa kyllä.

Esimerkiksi Topeliuksen kirjoittama Koivu ja tähti -satu kertoo Venäjälle orjaksi vietyjen lasten tarinan, mutta sen henki on hyvin neutraalia, venäläisiä ei syytetä, vaan heidät kuvataan positiivisesti ja orjuus on vain taustatapahtuma tarinalle.

– Itsenäisyyden jälkeen alkoi venäläisvastainen propaganda kasvaa. Sen kärkenä oli AKS ja se perustui paljon Isovihan aikaan liittyvään kansanperinteeseen. Venäläisiä sabotoineista sisseistä tehtiin kirjoissa ihanteellisia isänmaallisia kansallissankareita, vaikka kaikki heidän toimensa eivät kansan kannalta olleet toivottavia.

Historiankirjoituskin on viime vuosikymmeninä tuonut ajasta paljon uutta tietoa. Aiemmista kokonaisuuksista on menty yksilötasolle ja kerrottu konkreettisesti henkilökohtaloista.

– Ruotsi myönsi sodassa kärsineille kansalaisille korvauksia ja sitä varten piti laatia yksityiskohtainen anomus. Nämä anomukset ovat Ruotsissa arkistoituna ja niiden kautta aika avautuu tavallisen ihmisen näkökannalta. Tosin anomuksiin liittyy aina pyrkimys liioitella vahinkoja. Kirkonkirjat ovat kyllä luotettavia, niiden kautta tragediat saavat vahvistuksen.

Jussi Arola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here