Sairaalassa leijailee silti joulun henki. Aattona tuoksuvat tutut tuoksut: kinkku ja laatikot, kun sairaalan keittiö tarjoaa työvuorolaisille jouluaterian. Joulupäivän aamuna päivystyksen taukotilassa keitetään porukalla riisipuuroa ja glögiä.
Tämä joulu on meille kaikille jo toinen koronajoulu. Vuosi sitten emme onneksi tienneet, että tänäkin jouluna olemme yhä poikkeustilanteessa ja pandemia jyllää jopa pahempana. Omikronin tarttuvuus on omaa luokkaansa ja se saa miettimään, kuinka isolla joukolla joulua voimme viettää. Tämä tilanne ei niin harmita, kun muistaa, miten vuosina 1939–1944 joulua vietettiin korsuissa, ampumahaudoissa ja evakossa. Ihmiset kuitenkin viettivät joulua, niissä olosuhteissa ja niillä järjestelyillä, mihin silloin kyettiin.
Joulun tunnelma rakentuu lopulta hyvin pienistä asioista: tutuista tuoksuista, jouluruuasta, joululauluista ja edes hetken hiljentymisestä joulurauhaan. Joulu rakentuu pitkälti perinteistä. Vanhimmat joululaulut ovat yhtä vanhoja kuin joulu. Esimerkiksi Kuului laulu enkelten (Gloria in excelsis Deo) määrättiin laulettavaksi jo jouluyönä vuonna 129.
Meille suomalaisille rakkaan jouluvirren Enkeli taivaan Martti Luther kirjoitti jo vuonna 1535 ja sävelsi neljä vuotta myöhemmin. Tämä virsi tuo meille yhä joulun sanoman.
Uudenkaupungin Sanomat toivottaa lukijoilleen hyvää joulua!
Teija Uitto
