Jouluisia muistelmia lapsuuteni ajoilta

0

Joulu oli taas kerran tulossa ja piti saada joulukuusi. Oli sota-aikaa ja isä oli ”siellä jossain” Karhumäen suunnalla, joten tehtävä jäi minulle. Olin itse ehkä 15-vuotias.

Siellä peltoukean takana oli hyvä kuusimetsikkö, joten lähdin sinne suksilla, mukana saha. Oli paljon upottavaa lunta, joten kulku oli hidasta. Löysinkin hyvän näköisen ja sopivan kokoisen kuusen ja vedin sen peltoauken läpi perässäni takaisin kotipihalle.

Sovitin kuusen isän aikoinaan tekemään puiseen tukevaan jalkaan ja toin sisälle. Koristeeksi laitettiin perinteinen lippusiima, paperitäytteisiä koristekaramelleja, muutama punaposkinen omena rungon kylkeen ja oksien päähän narulla muutama kynttilä, ja vanhoista varastoista jotain sopivaa ja kaunista. Ja latvaan asiaan kuuluva kruunu. Siitä tulikin kaunis kuusi.

Jouluaterian söimme äidin kanssa kahden. Joulupäivänä kävimme joulukirkossa kelkoilla. Muistan hyvin, kuinka arvostettu rovastimme kokosi meidät kaikki lapset sinne kuusen juurelle istumaan. Juhlallista.

Siellä kirkon mäellä seisoi myös valtavan suuri vanha kuusi, joka aina joulun aikaan oli valaistu runsain kynttilöin. Se näkyi sieltä korkealta mäeltä kauaksi. Muistan vielä, kuinka kelkkailija sai olla tarkkana, kun aisakello kilkkasi takana pimeässä ja talon paran hevonen rekineen tuli takaa ja porhalsi oli. Se tien aurattu väylä ei ollut niin kovin leveä.

Yleinen tapa oli myös se, että joulupäivänä oltiin sisällä eikä saanut muutenkaan pitää turhaa ääntä. Sitten tapaninpäivänä päästiin ulos, ja silloin me pojat mentiin ulos hiihtämään ja mäkeä laskemaan.

Joulun alla 2021

Risto

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here