Joulussa parasta on Muumitikkari!

0

Eräänä jouluaattoiltana lahjojen avaamisen jälkeen kysyin ohimennen keskimmäiseltä lapseltani: ”Kerropa äidille, mikä joulussa on parasta.” Pienellä kolmevuotiaan kirkkaalla äänellään hän vastasi hetkeäkään empimättä: ”Muumitikkari!” Muistan, kuinka vastaus sai hymyn nousemaan huulilleni.

Ruokakaupasta ostettu kahdeksan gramman ja kahdenkymmenen sentin tikkari oli pienen lapseni mielestä joulun kohokohta. Lahjapaljouden ja jouluherkuista notkuvan ruokapöydän keskellä se halvin ja vaatimattomin olikin suurinta.

Joulu on sellainen juhla, joka tuo mukanaan monenlaisia odotuksia. Siihen liittyy vahvoja muistoja lapsuuden joulujen tunnelmista ja ihmisistä, joiden kanssa olemme sen jakaneet. Yhtä kaikki joulu voi kipeällä tavalla muistuttaa meitä myös niistä läheisistä, joiden haudoille viemme jouluna kynttilät. Yksinäisille tai eri tavoin itsensä ulkopuoliseksi tunteville joulunaika voi olla ahdistava. Joulustressikin voi helposti yllättää siivoamisen, lahjojen hankkimisen, joulukoristelun ja leipomusten ristipaineessa.

Lapseni vastaus Muumitikkarista joulun parhaimpana asiana kiteyttää paljon sellaista viisautta, mistä aikuisten tulisi ottaa mallia. Joulussa ei ole pohjimmiltaan kyse siitä, onko kaikki viimeisen päälle täydellistä ja hiottua tai millainen on oma elämäntilanne, vaan ne kaikkein pienimmät asiat ovat niitä suurimpia: lapsen hymy, ilosta säteilevät kasvot, yhdessä vietetty aika ja muumitikkari. Niistä on meidän perheen joulu tehty.

Pienistä, vaatimattomista asioista on myös ensimmäinen joulu tehty. Tallin kätköissä kaiken keskeneräisyyden keskellä syntyy pieni Jeesus-lapsi. Jumala laskeutuu ihmisten luokse haavoittuvassa, avuttomassa lapsessa. Tuoreet vanhemmat, Maria ja Joosef, ovat varmasti huojentuneita siitä, että kaikesta selvittiin.

Lapsi syntyy terveenä ja äitikin voi hyvin, vaikka synnytys tapahtuu kaukana kotoa karuissa puitteissa eläinten keskellä. Seimen äärellä on tilaa kaikille. Siellä saa levähtää juuri sellaisena kuin on, oman elämäntilanteen ja kuorman kanssa, rakastettuna, lohdutettuna, armahdettuna.

Ennen tulevaa joulua pidän mielessäni kuvan niin Muumitikkarista kuin ensimmäisen joulun tapahtumista. Ehkä niiden ajatteleminen säästää minut ylimääräiseltä stressiltä – siltä, etten yömyöhään saakka läkähdytä itseäni väsyksiin mopinvarren ja lanttukuutioiden keskellä, vaan osaan ottaa rennommin. Joulu tulee ilman suuria ponnisteluja. Ja jokaiselle juuri omannäköisenä elämäntilanteesta tai puitteista riippumatta.

Siunattua, iloista ja valoisaa joulua kaikille. Muistakaa ostaa omat Muumitikkarit!

Aino Savolainen

kolmen pojan äiti, pappi, urheiluhullu ja musiikin ystävä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here