Saniaisten sukuun kuuluva kallioimarre on yksi luonnon herkuista. Monelta luonnossa liikkujalta helposti huomaamatta jäävän pienehkön kasvin paksu ja mehevä juurakko maistuu lakritsilta. Lakritsiaromit ovat luonnossa jännittävä ominaisuus, sillä läheisesti toisiaan muistuttavia makuja löytyy monesta eri lajista. Varsinainen lakritsikasvi on herneen sukulainen, eikä siis kovinkaan läheistä sukua kallioimarteelle.
Lakritsin tunnusomaisen makeasta mausta vastaa kasvista löytyvä lakritsihappo eli glykyrritsiini. Hieman vastaavan makuinen anetoli on aivan oma yhdisteensä. Sitä löytyy monista eri kasveista kuten anisruohosta, tähtianiksesta ja fenkolista. Kotimaisista luonnonvaraisista kasveista anisaromia löytyy anisruohon sukulaisista pukinjuurista.
Kallioimarteen maukas ominaisuus on ollut jo vanhastaan tunnettu. Siitä kertovat sen kansankieliset nimitykset kuten mesijuuri ja kalliomakia. Aiemmin kallioimarteen juurakkoa on myyty myös apteekeissa ja etenkin lapset ovat etsineet lähimetsistä kasvia herkutellakseen juurakon palasilla.
Nimensä mukaisesti kasvi viihtyy kallioilla ja kivien päällä. Se kasvaa usein karuilla kaltevilla, jopa pystysuorilla pinnoilla, joilla useimmat muut kasvit eivät selviydy. Mehevä vaakasuoraan alustaa vasten kasvava juurakko takertuu tiukasti kiinni ankkuroiden kallioimarteen paikoilleen.
Juurakosta yksitellen kasvavat lehdet säilyvät vihreinä läpi vuoden ja kestävät kovaakin pakkasta. Kuivempina kausina kallioimarteen lehdykät voivat käpertyä kasaan, jopa ruskistua. Usein ne kuitenkin elpyvät kasvin saadessa kosteutta.
Kallioimarre kasvaa suvuttomasti leviämällä, mutta lisääntyy myös suvullisesti itiöiden avulla. Kallioimarteen itiöpesäkkeet kasvavat lehdyköiden alapinnalla ruskeina pyöreinä rivistöinä.
Kallioimarretta kasvaa koko maassa, mutta yleisimmillään se on etelässä. Lapissakin tämä sitkeä saniainen kasvaa monin paikoin tunturikasvina.
Se on levittäytynyt maantieteellisesti varsin laajalle alueelle, sillä sen kolmea eri alalajia löytyy Euroopan ja Siperian lisäksi muun muassa Kiinasta, Japanista ja Pohjois-Amerikasta. Lämpökään ei ole esteenä, sillä kallioimarre kasvaa myös Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä.
Niukkaravinteisessa ja usein ajoittain kuivassakin kasvuympäristössä kasvava kallioimarre on hidaskasvuinen. Lakritsiaromisia juurakoita maistellessa tuleekin olla varovainen ja kerätä yhdeltä kasvupaikalta vain vähän kerrallaan, turhia jälkiä ympäristöön jättämättä. Juurakko pestään ennen käyttöä. Pestyä juurakkoa voi käyttää maustamiseen joko tuoreena tai kuivattuna.
Lily Laine