Mistä tunnet sä järven?

0
Järvi vai lampi? Matalat, ruovikkoiset lahdet voivat ominaisuuksiltaan muistuttaa enemmän lampea, vaikka ovat osa isompaa järveä.

Suomen maine tuhansien järvien maana tuntuu varsin oikeutetulta, onhan suuressa osassa maatamme järvi miltei näköpiirissä tai vain lyhyen kävelymatkan päässä. Toki meillä on myös vähäjärvisempiä alueita. Pohjanmaan lakeuksilla maisemaa hallitsevat isommat ja pienemmät joet. Monin paikoin Lapissa taas tunturimaiseman lomassa pilkahtelevat kirkasvetiset purot sekä pienet lammet.

Mutta mikä erottaa järven lammesta? Suomen ympäristökeskuksen järvikartoitukseen laskettiin mukaan kaikki sellaiset vedet, jotka olivat pinta-alaltaan vähintään viisisataa neliömetriä. Ovatko siis pinta-alaltaan tätä pienemmät vedet lampia?

Asia ei ole välttämättä näin yksioikoinen. Järviä luokitellaan pinta-alan lisäksi niiden syvyyden ja tilavuuden mukaan. Lisäksi vesistön sijainti vaikuttaa, sillä usein vähäjärvisemmillä seuduilla myös vaatimattomampia vesiä on vanhastaan nimetty mieluusti järviksi – kuulostaahan järvimaisema komeammalta, kuin ikkunasta näkyvä lampi tai lätäkkö!

Vesistön ominaisuuksista voisi saada apua järven tunnistamiseen. Järven tunnusmerkistöä voidaan hakea esimerkiksi sitä kautta, että vesistön vedenpinta pysyy jokseenkin vakaana ympärivuotisesti, eli se ei esimerkiksi kuivu osaksi aikaa vuodesta.

Lisäksi vesialue on riittävän syvä lämpötilakerrostumien muodostumiselle: syvemmällä on kesäisin pintaa viileämpää ja talvisin taas lämpimämpää. Näin vesistö ei jäädy pohjaa myöten pakkasten tullessa.

Jääkannen alla sulana pysyvä vesi mahdollistaa kalojen ja muiden monivuotisten vesieliöiden elämän. Eräs järven määritelmä voisikin olla se, tarjoaako vesistö mahdollisuudet pysyvien kalakantojen muodostumiselle.

Ihan kaikki isotkaan vesialueet eivät tosin ole kalaisia. Jos sopivia kulkureittejä, kuten puroja tai jokia, ei ole, jää alue hyvistä olosuhteista huolimatta kalattomaksi.

Suomen vesialueet ovat monin paikoin varsin sokkeloisia ja toisinaan eri osat ovat hyvinkin löyhästi yhteydessä toisiinsa. On siis mahdollista, että suuremmassa ja selkeästi järveksi laskettavassa vesistössä on poukamia ja taskuja, jotka eivät yksikseen täytä järven tuntomerkkejä.

Ne voivat olla kuivempina kausina erillään pääaltaasta, jäätyä talveksi pohjia myöten tai olla kooltaan sen verran pieniä, että ne laskettaisiin lammiksi.

Yhtä ainoaa ja yleispätevää ohjenuoraa järven määritelmäksi ei siis valitettavasti ole tarjolla. Suomen ympäristökeskuksella, Ympäristöministeriöllä sekä Maa- ja metsätalousministeriöllä on käynnissä yhteinen VesiPeto-hanke, jossa kartoitetaan tarkemmin maamme vesistöjä.

Hankkeen on tarkoitus tuottaa muun muassa tietoa siitä, kuinka monta järveä Suomessa on. Samalla selviää toivon mukaan myös se, millaisia vesistöjä voimme virallisesti kutsua järviksi.

Niin tai näin, ei nimi vesistöäkään pahenna. Vesialueen virkistys- ja luontoarvot säilyvät parhaiten, kun pidämme yhteisestä herkästä luonnosta huolta – riippumatta siitä, millä nimellä tuttuja lähivesiä kutsumme.

Lily Laine