Suomessa punatulkkua tavataan lähes koko maassa, pohjoisilla tuntureilla harvinaisena. Metsien asukkaana laji viettää suuren osan vuotta hiljaisen piilottelevaa elämää pareittain. Loppuvuodesta linnut muodostavat parvia ja osa suomalaisista punatulkuista vaeltaa Venäjälle sekä Keski-Eurooppaan talvehtimaan. Valtaosa linnuista viettää talven Suomessa tukeutuen pihapiirien ruokintapaikkojen antimiin.
Punatulkuille maistuvat erityisesti rasvaiset auringonkukan siemenet ja murskatut maapähkinät sekä kaura. Luonnossa linnut syövät siemeniä, silmuja ja marjoja, kesäisin myös hyönteisiä. Talven kylmyys ei ole punatulkuille ongelma, kunhan lunta riittää. Linnut nimittäin kaivautuvat pakkasta pakoon hangen alle lumikieppeihin.
Punatulkkuihin on vanhastaan liitetty paljon erilaisia uskomuksia. Suomessa niiden ilmestyminen pihaan on ollut huonon sään, onnettomuuden ja jopa kuoleman merkki. Norjalaiset ovat olleet optimistisempia: joulun alla lennähtävä parvi värikkäitä lintuja on ennustanut onnea tulevalle vuodelle.
Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla punatulkut ovat olleet suosittuja häkkilintuja. Häkkiin vangitun punatulkun uskottiin keräävän itseensä sairauksia, jotka muuten vaivaisivat ihmisiä.
Hiljaisella äänellä laulavat koiraat ovat taitavia jäljittelijöitä, ja niille on mahdollista opettaa monimutkaisia melodioita. Suosittuja kansansävelmiä laulamaan koulutetut punatulkut olivat kysyttyjä ja kalliita huvituksia rikkaiden keskuudessa.
Hyvää laulutaitoa koiras tarvitsee parinmuodostukseen. Sopivan reviirin löydettyään koiras houkuttelee naarasta laulamalla ja höyhenpukuaan esittelemällä. Naaraan saavuttua paikalle koiras jatkaa laulamista, höyhenien pörhistelyä ja koskettelee naaraan nokkaa. Mikäli naaras hyväksyy koiraan, se vastaa koiraan soidineleisiin niitä jäljittelemällä.
Monivaiheinen pariutumisrituaali huipentuu siihen, että koiras ruokkii naarasta siemenillä. Kerran pariuduttuaan punatulkut pysyvät pariuskollisina ja epäilemättä keväiset soidinrituaalit vahvistavat pariskunnan sidettä. Linnut pysyvät yhdessä parinsa kanssa myös pesimäajan ulkopuolella.
Talvisia parvia pidempään havainnoidessa voi usein huomata parvissa olevan yhtä paljon molempia sukupuolia sekä kenties muutamia nuoria, höyhenpuvultaan vielä enimmäkseen ruskeita lintuja.
Laajalti Euraasian alueelle levittäytynyt laji on elinvoimainen, mutta monen muun lintulajin tapaan sen kanta on osoittanut viime vuosina merkkejä vähenemisestä.
Lily Laine