Tätä joulua en unohda ikinä

0

Jouluun liittyy hauskoja muistoja, mutta myös noloja ja hölmöjä kokemuksia. Pyysimme lukijoitamme lähettämään tarinoita joulusta, jota ei koskaan unohda. Jouluista on tehnyt ikimuistoisia esimerkiksi perheen lemmikit, jouluherkut ja hämmentävän tutunoloinen joulupukki.

**********

Naapurin pari vuotta vanhempi lapsi päätti syödä joulukukan punaiset lehdet, koska se näytti niin herkulliselta. Hän tuli kertomaan asian salaisuutena minulle ja se kuulosti omiin korviini jotenkin luvattomalta ja vaaralliselta. Soitin äidilleni töihin, joka puolestaan soitti myrkytystietokeskukseen ja hälytti lapsen oman äidin paikalle.

**********

Oli jouluaattoilta joskus 1960–70 lukujen vaiheilla. Äiti ja isi olivat vielä saunassa ja me lapset saimme luvan ottaa limsapullot itsellemme. Minä menin hakemaan limsoja kellarista ja sinne kellariin kuulin, että joku tuli. Tunnistin äänen minua kymmenisen vuotta vanhemman serkkutyttöni ääneksi. Ylös kiivetessäni ihmettelin mielessäni, kuinka hän oli jouluaattona tullut kylään. Mutta mitä ihmettä, kun pääsin olohuoneeseen, siellä istuikin itse joulupukki. Pukki kertoi, että hänellä on niin kova angiina, että äänikin on mennyt. Voi pukki-parkaa, kun kipeänä joutui lahjoja jakamaan. Pari vuotta aiemmin isosiskoni oli ihmetellyt, miksi joulupukilla oli meidän serkkupojan housut. Se on sitä joulun taikaa…

**********

Olin ala-asteen joulukuvaelmassa enkeli. Jouduin pitämään koko kuvaelman ajan pystyssä painavaa puuvartista joulutähteä. Kyllästyin kesken esityksen, laskin tähden alas lavalle ja menin istumaan lavan reunalle, josta seurasin Marian ja Joosefin tarinan loppuun. Ei tarina yhtä enkeliä tai tähteä kaipaa, vai kuinka?

**********

Meillä oli sinä jouluna pienet lapset ja kaksi kissanpentua. Joulu oli yhtä härdelliä. Kissat pyydystivät kuusesta koristeita ja kuusi kaatui ainakin viisi kertaa. Kun joulupukki saapui, pienempi lapsista pärähti parkumaan. Isompi kiipesi innoissaan joulupukin syliin ja samantien oksensi. Siitä alkoikin koko perheen joulua riemastuttanut vatsatautiepidemia. Kinkku ja laatikot jäivät syömättä. Mutta eipä tarvinnut aloittaa laihdutuskuuria joulun jälkeen!

**********

Sain lapsena niin kovan allergiakohtauksen aatonaattona kotiin kannetusta joulukuusesta, että vietin koko joulun todella kovassa kuumeessa kipeänä sängyssä. Olohuoneessa sukulaiset katsoivat jotakin kotimaista sotaelokuvaa television äänet kovalla ja minä kuumeisena hourailin sodasta ja venäläisten hyökkäyksestä jouluaattona.

**********

Ala-asteen musiikinopettaja oli saanut päähänsä, että luokkani tytöt soittaisivat koulun joulujuhlissa jouluvirren nokkahuiluilla. Vaikka opettelimme koko syksyn, oppi meistä ehkä kolme soittamaan. Lopputulos oli, että joulujuhlassa oli kymmenen tyttöä nokkahuiluineen lavalla, heistä kolme soitti ja loput seitsemän esitti soittavansa.

**********

Sain kuusivuotiaani valtavankokoisen joulupaketin. Koin lapsen riemua ja revin innoissani pakettista naruja ja paperia. Joulupaketin sisällä oli toinen joulupaketti ja sen sisällä kolmas paketti, neljäs ja niin edelleen. En muista, montako laatikkoa serkkupoika oli pakannut päällekkäin. Elämäni isoimmassa joulupaketissa oli vain laiha tikkukaramelli. Mikä pettymys lapselle!

**********

Jouluna luonnollisesti muistetaan myös perheen lemmikkejä. Eräänä jouluna perheen spanieli sai joululahjaksi herkullisen ydinluun ja linnoittautui aattoillaksi olohuoneen pöydän alle herkkunsa kera. Muu perhe joutui sitten jatkamaan joulun viettoa keittiössä, sillä aarrettaan Klonkun lailla vartioinut koira iski nilkkaan kiinni kaikkia, jotka yrittivät tulla viittä metriä pöytää lähemmäs.

**********

Kävin 90-luvulla ala-astetta, jossa oppilaita ja erityisesti minun ikäisiäni poikia oli vähän. Joka vuosi kuusijuhlassa oli tietenkin joulunäytelmä, jossa toki pojillakin oli rooleja. Niinpä minut valittiin lähes aina päärooliin. Muistan erityisesti yhden vuoden, kun minä ja yksi tyttö luokaltani olimme koko näytelmän ajan lavalla seikkailemassa. Olen aina jännittänyt esiintymisiä ja yleisössä oli yleensä paljon sukulaisia ja muutenkin kylän väkeä, joten jännitys vain kasvoi. En muista enää mitään varsinaisesta esityksestä, mutta ehkä se meni hyvin, kun kukaan muukaan ei ole muistuttanut.

**********

Olin kymmenisen vuotta sitten ajamassa joulun viettoon kotiseudulleni. Sää oli viime vuosille tyypillinen eli Lasolille oli käyttöä, kun maa oli valkoisen sijaan jotain ruskean ja vihreän sekamelskaa ja kura lensi. Lähdin moottoritiellä ohittamaan rekkaa, kun yhtäkkiä tuulilasinpyyhkijä päätti lopettaa yhteistyön. Hetkeen en nähnyt mitään, mutta jotenkin pysyin tiellä ja onnistuin palaamaan omalle kaistalleni. Taiteilin seuraavasta liittymästä rauhallisemmalle tielle. Oli aatonaatto ja iltapäivä oli jo pitkällä. Olin vieraalla paikkakunnalla, eikä lähellä ollut yhtään oikeasti palvelevaa huoltoasemaa. Sain sentään yhdeltä ”huoltoasemalta” vinkin, että muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla pajalla oli ehkä vielä joku töissä. Ajoin paikalle ja kuin ihmeen kaupalla yksi autokorjaaja painoi vielä hommia. Oikeita osia ei tietysti löytynyt, mutta kokenut korjaaja sai pyyhkijät toimimaan ja matkani jatkui joulun viettoon.

**********

Isovanhemmilla oli kiukkuinen japaninpystykorvauros. Me serkukset pelkäsimme koiraa, eikä koira oikeastaan sietänyt muita kuin isoisääni. Jouluaattona isoisäni lähti tuvasta pihalle hakemaan takkaan lisää puita ja joulupukki tuli sattumalta hetkeä myöhemmin lahjojen kanssa käymään. Koira kiehnäsi pukin jaloissa ja me olimme ihmeissämme, että kuinka koira nyt yhtäkkiä täysin vierasta ihmistä sieti.