Heti ulko-ovelta nenään leijailee jouluinen tuoksu. Kuivatut appelsiinit, kanelitangot ja tähtianikset, suklaat, piparit sekä havut odottavat keittiön pöydällä askartelijoita. Tuija Kankaan joulu alkaa silloin, kun hän tekee ensimmäiset jouluaskartelut. Tänä vuonna hän teki ensimmäiset joulukoristeet jo marraskuun loppupuolella.
– En tunnusta mitenkään hurahtaneeni jouluun, mutta olen kova tekemään käsitöitä ja askarteluja. Teen itse joulukortteja ja -koristeita, askartelen kuusen koristeita, kransseja sekä kauniita yksityiskohtia joulupakettien päälle. Joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa, joten pitäähän sitä vähän fiilistellä, sairaseläkkeellä oleva kädentaitojen opettaja Kangas kertoo.
Hän on vetänyt Vakka-Opistolla vuosikymmenten aikana kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia kädentaitojen kursseja. Hänen käsissään on syntynyt esimerkiksi puuvakkoja, lasitöitä, unisieppareita, mattoja, poppanoita ja neuletöitä.
– Käsillä tekeminen on yhä osa arkeani ja se pitää mielen virkeänä. Olen kuitenkin melko suurten linjojen tekijä, en tykkää ollenkaan sellaisesta pikkutarkasta pipertämisestä, Kangas lisää.
Askartelutarvikkeita hän kerää luonnosta sekä paikallisista kaupoista. Lisäksi erilaiset juuttinarut, puuhelmet, kellot, sanomalehdet ja käärepaperit ovat hänen aarteitaan.
– Minulla on monta pussillista kuivattuja käpyjä, mutta kerään metsästä myös oksia, havuja ja sammalta. Minulle askartelussa tärkeintä on luonnonmukainen ja maanläheinen linja. Erilaiset glitterit ja muovihärpäkkeet eivät sovi minun silmääni, mutta toki jokainen askartelee juuri niistä materiaaleista ja väreistä, mitkä omaa silmää miellyttävät, Kangas korostaa.
Kuivattuja käpyjä voi käyttää vaikkapa patterivaloköynnösten koristamiseksi. Kangas on ostanut patterivaloja, joiden sisällä kulkee taivuteltava metallilanka.
– Valaistua metallilankaa voi kieputella käpyjen ympäri ja ripustaa köynnöksen koristeeksi esimerkiksi oven pieleen. Näiden tekeminen on niin helppoa, että lastenlapsenikin pystyvät siihen. Tosin jos köynnökseen pyörittää käpyjä oikein ahkerasti, niin siitä tulee lopulta melko lyhyt, hän toteaa.
Kuivattuja appelsiinejä Kangas on tänä talvena tehnyt jo useamman pellillisen. Ensin hän pesee appelsiinit huolellisesti, sen jälkeen hän leikkaa ne terävällä veitsellä ohuiksi renkaiksi. Kuivatun appelsiinin väri riippuu leikatun palan paksuudesta ja siitä, kuinka kauan ne ovat uunissa.
– Appelsiinit kannattaa latoa ritilän päälle siten, että pelti ja leivinpaperi ovat uunin pohjalla. Viipaleet paistetaan 60–80-asteessa 3–4 tuntia ja uunin oven väliin kannattaa jättää esimerkiksi veitsi, jotta kosteus pääsee poistumaan. Mitä ohuempi appelsiinsiivu, sen nopeammin se kuivuu. Kuivatut appelsiinit kannattaa säilyttää ilmavasti, etteivät ne pääse homehtumaan. Oikein säilytettynä appelsiinit pysyvät kauniina monta vuotta, hän vinkkaa.
Kangas antaa ystävilleen lahjaksi usein itse tekemiään asioita. Välillä tuoksuvasta paketista löytyy saaristolaisleipä tai piimälimppu, toisinaan esimerkiksi lastenlasten kanssa tehty karkkiporo.
– Karkkiporot ovat veikeitä. Niitä tehdessä kaksi karkkikeppiä liitetään toisiinsa ”selät vastakkain” esimerkiksi teipillä tai kuumaliimalla ja pyöritetään kiinnityskohdan päälle villa- tai juuttilankaa. Poron silmät saa ostettua kaupasta ja nenän voi tehdä vaikkapa halkaistusta helmestä tai väritetystä paperinpalasta. Karkkiporoja voi lisätä lahjapakettien päälle koristeeksi tai laittaa ilmettä tuomaan kuuman kaakaomukin kylkeen, Kangas kuvailee.
Kangas käyttää sekä kuusen että männyn havuja monenlaiseen tekemiseen. Hän on todennut, että havukranssien ja -pallojen pohjina käytettävät styroksikehikot eivät sovi hänen käsiinsä – ne murtuvat harmittavaisesti sitä mukaa, kun hän etenee havujen kanssa.
– Joten päätin hylätä ne styroksit ja teen havukranssien rungon itse oksista. Havupallon pohjana voi käyttää palloksi rutistettua kanaverkkoa, johon kiinnitän kauniin ripustusnauhan jo etukäteen. Havujen kiinnitökkiminen kannattaa aloittaa havupallon pohjasta, joten palloviritelmä kannattaa ripustaa roikkumaan jo tekovaiheessa.
Kankaan puheesta ja eleistä huomaa, kuinka innoissaan hän on käsitöistä. Keittiön ruokapöydän ääressä valmistuu liki huomaamatta uusia paperienkeleitä, havukoristeita ja sanomalehtikukkasia.
– Onhan tämä hauskaa ja usein minulle käy juuri näin: en saa edellistä askartelua valmiiksi, kun alan jo pohtia uutta ideaa. Askarrellessa aikaa saattaa kulua monta tuntia täysin huomaamatta, Kangas lisää nauraen.
– Askarrellessa on kuitenkin muistettava, ettei heti alkuun kannata yrittää liian vaativia juttuja. Kannattaa aloittaa vaikkapa näistä helpoista vinkeistäni ja muistaa, ettei väkisin tehtynä tule hyvää jälkeä. Kaikilta löytyy kotoa askarteluun sopivia tarvikkeita, eli kaikilla ei myöskään tarvitse olla kahta huonetta täynnä askartelutarvikkeita, niin kuin minulla.
Kankaalla on seitsemän lastenlasta ja he tietävät jo mummun luokse tullessaan, että askartelua on luvassa, mutta vain siinä tapauksessa, että lapset itse sitä pyytävät. Vielä ennen jouluaattoa Kangas aikoo ainakin istahtaa nuorimpien lastenlastensa kanssa alas ja tehdä puuhelmistä ja kulkusista joulukuusenkoristeita.
– Minä ajattelin tehdä näistä säännönmukaisia ja vähän tällaisia jääpuikonnäköisiä, mutta lasten kanssa askarrellessa parasta on juuri se, että heiltä tulee villejäkin ideoita ja todella hauskoja lopputuloksia, hän lisää.
Jouluun on vielä monta päivää ja yötä aikaa. Kankaan tuntien hän saa vielä monta uutta askarteluideaa ja pöytä täyttyy vielä lisää erilaisista aarteista ja valmiista lahjoista.
– Ja ennen joulua minä saan vielä sen lahjoista parhaimmankin eli kahdeksannen lapsenlapsen, Kangas paljastaa.
