Vanhat kartat kertovat paljon ja monenlaista sekä kohteistaan että tekijöistään. Ne ovatkin kiehtovia tutustumisen ja tutkimisen kohteita.
Marjo T. Nurminen tarjosi merellisen illan osanottajille matkan karttojen maailmaan. Erityisenä kohteena oli Itämeren tarina karttojen matkassa.
Nurminen kertoi itse lumoutuneensa vanhoista kartoista, kun hän kirjoitti kirjaansa ”Maailma piirtyy kartalle”. Sen myötä hän alkoi tutkia tarkemmin myös Itämeren alueen vanhoja karttoja ja historiaa.
Tuon tutkimuksen tuloksena syntyi kirja ”Itämeren tarina – Karttojen matkassa keskiajalta nykyaikaan”.
Kartat ovat hänen mukaansa monipuolisia historiallisia dokumentteja, joiden avulla on vuosisadasta toiseen välitetty tietoa, ohjattu toimintaa ja vaikutettu mielikuviin Itämeren seuduista ja sen rannoilla elävistä ihmisistä.
Karttoja on käytetty monin tavoin, esimerkiksi diplomatiassa, valtakuntien hallinnossa, maankäytössä, merenkulussa, sodankäynnissä ja rauhanneuvotteluissa. Niillä on levitetty myös propagandaa.
Merenkulkijat alkoivat hänen mukaansa käyttää karttoja Itämerellä melko myöhään verrattuna vaikkapa Välimeren purjehtijoihin, jotka navigoivat karttojen ja kompassin avulla jo 1200-luvulla. Ensimmäiset kompassin kanssa käytettävät merikartat Itämerestä tehtiin vasta 1500-luvulla. Asialla olivat taitavat hollantilaiset kartantekijät.
– Kauppamerenkulku Itämerellä oli hollantilaisille niin tärkeää, että he alkoivat kutsua sitä ”kaiken kaupankäynnin äidiksi”. Hollantilaiset merenkulkijat hakivat Itämeren satamakaupungeista vuosisatojen ajan viljaa sekä puuta, tervaa, hamppua ja rautamalmia. Näistä pohjoisten seutujen edullisista raaka-aineista he rakensivat kestäviä laivoja, joilla purjehtivat kaikilla maailman merillä, Marjo T. Nurminen kertoi.
Suomenlahti kuvattiin hollantilaisten merikartoissa ensimmäisen kerran kokonaan vuonna 1592. Pohjanlahtea ei merikartoissa ollut mukana, sillä ulkomaisilla laivoilla ei ollut lupa purjehtia Pohjanlahdella.
Pohjanlahti piirtyikin merikartalle vasta ensimmäisessä ruotsalaisessa kartassa, jonka laativat Peter Gedda ja Werner von Rosenfeld vuonna 1695.
– Mielenkiintoista on, että venäläiset käyttivät ruotsalaisia merikarttoja sotiessaan Ruotsia vastaan Suuressa Pohjan sodassa, Marjo T. Nurminen sanoi.
Carta marina on monin tavoin mielenkiintoinen ja ehkä tunnetuin vanha kartta Pohjolasta. Kartan tekijä oli katolinen pappi Olaus Magnus ja se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1539.
Kartan nimi on suomennettuna ”Merikartta”, mutta huolimatta nimestä ja siihen piirretyistä kompassiruusuista ja suuntaviivoista, Carta marinaa ei ollut tarkoitettu käytettäväksi navigoinnin apuna merellä. Se oli kooltaan komea, korkeutta on yli metri ja pituutta lähes kaksi metriä. Se soveltuikin paremmin ihailtavaksi palatsien seinillä.
Kartta on erittäin runsaasti kuvitettu ja kuvat kertovat Pohjolan luonnosta ja historiasta sekä pohjoisten kansojen elinkeinoista, tavoista ja uskomuksista.
– Kartan ilmestyessä elettiin uskonsotien aikaa ja Olaus Magnuksen tavoitteena oli kertoa paaville, miten suuren ja arvokkaan alueen hän oli menettämässä, Marjo T. Nurminen kertoi.
Merellinen ilta on nähtävissä tallenteena Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen nettisivujen kautta.
Marjo T. Nurmisen ”Itämeren tarina” -kirjaa on myytävänä muun muassa joulukuun merellisessä illassa ja Joulupuodissa.
Matti Jussila
