Pitää muistaa, että monesti se paras on hyvän vihollinen. Joskus on uskallettava todeta: Tämä on riittävän hyvä, tällä pääsemme eteenpäin. Tämä uudistus edustaa hyvällä tavalla juuri niitä paljon kaivattuja rakenteellisia muutoksia. Se ei kyykytä ketään, vaan päinvastoin avaa suuria mahdollisuuksia.
Uudistus auttaa tasaamaan alueellisia ja kuntakohtaisia eroja. Siinä mielessä se suosii syrjäseutuja ja pieniä kuntia. Se tulee poistamaan pienien kuntien ikuisen pelon siitä, että muutama vaativaa erikoissairaanhoitoa tarvitseva henkilö horjuttaa koko kunnan taloutta.
Vähemmilläkin alueilla olisi selvitty, mutta moni ratkaisu, kuten tämäkin on aina poliittinen kompromissi. Yli sadan organisaation karsiutuminen 21:een lähtökohtaisesti vähentää, eikä lisää byrokratiaa. Uudet hyvinvointialueet mahdollistavat uusien toimintamallien nopeamman ja tehokkaamman käyttöönoton; vaikkapa digitalisaation hyödyntämisen.
Uudistus pitää soteratkaisujen kokonaisuuden hyvinvointialueiden vastuulla ja käsissä, mutta ei estä yksityisten toimijoiden tarjoamien palveluiden hyödyntämistä aina silloin kun se on kokonaisuuden kannalta järkevää. Olisi suotavaa, että niissä tapauksissa suosittaisiin mahdollisuuksien mukaan paikallisia osaajia suurten ylikansallisten yritysten sijaan.
Ei ole kuitenkaan mitään takuita sille, että yksityisten tarjoamat ratkaisut ovat aina niitä edullisimpia. Näennäisedullisuus on voitu saavuttaa palveluiden räikeällä alimitoituksella, kuten tehtiin monissa yksityisissä vanhustenhoitolaitoksissa, missä siivoojat ja talonmiehet laskettiin mukaan hoitohenkilökunnaksi. Kunnia heidänkin ammattiosaamiselleen, mutta hoitajia he eivät kuitenkaan ole.
Yksityistämisen autuudesta on monilla kokemusta sähköverkkojen tai vesilaitosten asiakkaana. USA:ssa, missä yksityistäminen on viety pisimmälle, sairaanhoitokulut lienevät likimain tuplan eurooppalaiseen tasoon verrattuna. Eikä laatukaan taida kestää vertailua, pois lukien tietenkin ne, joilla on varaa maksaa huippuhoidosta.
Ilmeisesti ideologisista syistä jotkut haluaisivat viedä Suomeakin tähän suuntaan. Eikä näissä vaaleissa päätetä maahanmuutosta, vaikka muutamat yrittävätkin sen taas nostaa vaalien tärkeimmäksi teemaksi.
Yksi aito pelko tähän uudistukseen liittyy ja se tuskin olisi poistunut missään ratkaisumallissa: Vallan ja palveluiden keskittyminen hyvinvointialueiden keskuksiin. Kannattaa aidosti kysyä itseltään, miten paljon joku turkulainen viiden viran haltija ehtii ja kykenee paneutumaan juuri meidän alueemme erityisongelmiin, vaikka tahtoa ja joulumieltä riittäisikin läpi vuoden?
Kun se tiukka paikka tulee, ja sen voi taata, että niitä varmasti tulee, niin silloin oma suu on aina lähempänä kuin kontin suu. Siksi tarvitsemme hyvinvointialueen valtuustoon omia edustajiamme, jotka tuntevat meidän tarpeemme. Silti valtuustossa on varmaan hyvä olla mukana joku niistä TV:stä tutuista naamoistakin, heidän kauttaan soisi viestimme välittyvän aina Arkadianmäelle asti.
Täällä ei ole kuitenkaan tarvetta äänestää heitä, he kyllä menevät läpi turkulaisten äänin. Meidän oma äänemme kuuluu parhaiten silloin, kun edustajamme erottuvat rautaisina sote-alan ammattilaisina. Edustajalle olisi iso bonus, jos häneltä löytyisi kokemusta toimimisessa eri järjestöissä. Yhteistyökyky ja taito nähdä metsä puilta on arvossaan.
Yrjö Romppainen