– Tapasin Aten ensimmäisen kerran Tukholmassa 1995. Hän oli silloin Ruotsin Maataloustuottajien keskusjärjestön kulttuurijohtaja ja olin tekemässä hänestä juttua. Oma kiinnostukseni hänen elämäntarinaansa kohtaan syveni siinä vaiheessa, kun Atte muutti eläkkeellä juurilleen Laitilaan ja kunnosti rappiolla olleen Kaukolan kartanon.
Laine syntyi 1937 Frans ja Tyyne Laineen viidentenä lapsena. Kotipaikka oli pieni maatila. Äiti kuoli tuberkuloosiin, kun Atte oli neljävuotias. Marraskuussa 1941 Atte ja hänen kaksi vuotta vanhempi veljensä Arimo lähetettiin Ruotsiin sotaa pakoon.
– Päätös lasten lähettämisestä oli isälle vaikea. Kirjaa tehdessäni vasta itsekin todella ymmärsin, miten valtavan iso asia sotalapseksi lähettäminen on ollut lapsille ja heidän perheilleen. 80 000 lasta kuljetettiin Ruotsiin ilman vanhempiaan, historian suurin lastensiirto-operaatio.
Atte Laineelle Ruotsista tuli uusi kotimaa, jossa hän loi itselleen merkittävän uran. Taustalla vaikuttivat hyvät sijaisvanhemmat, Johan ja Charlotte Håkansson , lapseton pari joka tarjosi pikkupojalle lämpimän ja sivistyneen kodin.
Håkanssonien pöydässä Atte oppi esimerkiksi hienostuneet pöytä- ja seurustelutavat, joista oli apua, kun hän myöhemmin työelämässä järjesti suuria tapahtumia ja päivällisiä, joihin saattoi osallistua myös Ruotsin kuningasperheen jäseniä.
Atte ja Arimo Laine palasivat Ruotsista parin vuoden jälkeen ja Arimo jäi tänne pysyvästi. Atte muutti takaisin ja myöhemmin hänet adoptoitiin sijaisperheen omaksi pojaksi. Suomalaisjuuriaan Atte ei kuitenkaan unohtanut, ei edes silloin kun toimi ruotsalaisuuden ytimessä, muun muassa Ruotsin kansallispäivän järjestelyistä vastaavan Svenska Flaggan Nationaldag -säätiössä.
Ja, kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden 1995, Atte huolehti siitä, että hänen työpaikkansa LRF:n konttorin ikkunoista liehuivat Suomen liput.
Eija Eskola-Buri jätti vakinaisen työn Uudenkaupungin Sanomien ja Laitilan Sanomien päätoimittajana vuosi sitten. Laineen elämäkerta on hänen ensimmäinen kirjansa. Ajatus Laineen elämäkerrasta hautui useita vuosia ja Eija teki ensimmäiset haastattelut kirjaa varten jo 2018.
Onneksi, sillä dementiaa sairastava päähenkilö ei enää ole haastateltavissa. Itse kirjoitusprosessi kesti muutaman kuukauden ja oli hyvin intensiivinen. Laineen kiehtova ja välillä hyvin traaginen elämä, johon kuuluu myös ainoan lapsen äkillinen kuolema, on koskettanut syvästi.
– Uppouduin siihen niin, että välillä tunsin todella olevani Aten nahoissa. Olin varmaan aika rasittava asuinkumppani, mutta nautin siitä, että saatoin keskittyä täysillä yhteen tarinaan.
Seuraavaksi Eija tarttuu Laitilan 50 vuotta täyttävien Munamarkkinoiden historiaan, jonka hän on luvannut koota kansien väliin. Ohessa syntyy lehtijuttuja.
– Muitakin suunnitelmia on, kaikenlaista jännittävää. Uudenkaupungin ja Laitilan Sanomia seuraan lämmöllä ja olen aidosti ylpeä näistä elinvoimaisista paikallislehdistä. Nyt on hienoa, kun saa olla ihan tavallinen lukija.
Pirkko Varjo
Korona sotki kulttuuriviikon suunnitelmia
Pirkko Varjo
Atte Laineen elämäkerta oli alun perin tarkoitus julkistaa Kustaa Hiekka -kulttuuriviikon avajaistapahtumassa, mutta koronan vuoksi se tapahtuu nyt videon muodossa. Kulttuuriviikon videot ovat nähtävissä Laitilan kaupungin kulttuuritoimen nettisivuilla 28. tammikuuta alkaen osoitteessa www.laitilankulttuuritoimi.fi.
Kirjan on julkaissut Laitilan Kulttuurin Tuki ry. Sen kirjoittamista ovat tukeneet Hiekan Säätiö ja Laitilan Säätiö. Runsaasti kuvitetun kirjan ulkoasusta huolehti graafinen suunnittelija Anne Jacksen .
Laitilan Kulttuurin Tuki ry esittelee ja myy kirjaa Laitilan kirjastossa tiistaina 1.2. ja keskiviikkona 2.2. kello 16-18. Myös kirjoittaja Eija Eskola-Buri on silloin paikalla.
Videon on tuottanut Laitilan kaupungin kulttuuritoimi ja sen toteutti viestintätoimisto Valoa/Jarno Elo. Kirja tulee myyntiin myös Laitilan Maammekauppaan.
