Henrika Maikola siirtyi Turkuun kovien pelien toivossa

0
Kalannin Pallon kasvatti Henrika Maikola (96) pelaa naisten F-liigaa turkulaisessa FBC Loistossa. Kuva: Jarmo Koskela

Monien harrastukset alkavat hyvin saamalla kaavalla: lapsena mennään kaverin kanssa kokeilemaan jotain lajia. Hyvällä tuurilla harrastus ei jää hetken hurmioksi, vaan se jää elämään. Näin kävi 18-vuotiaalle Henrika Maikolalle.

Uusikaupunkilainen lähti alakouluikäisenä kokeilemaan kaverinsa kanssa salibandyä Kalannin Pallon harjoituksiin. Varmuudella hän ei itse muista, mikä lajissa alussa viehätti, mutta äitinsä mukaan Maikola oli aina innoissaan päästessään harjoituksiin.

Maikola kertoo, että lapsuudessaan hän on salibandyn lisäksi harrastanut monipuolisesti eri lajeja etunenässä ringetteä, jalkapalloa ja yleisurheilua. Yläkouluikäisenä Maikola päätti panostaa enemmän salibandyyn.

– Loukkaannuin ensimmäisen kerran kuudennen tai seitsemännen luokan aikana, niin jotenkin se vaikutti siihen, että halusin pelata vain salibandyä, Maikola muistelee.

Juniorivuodet Maikola vietti aluksi kasvattajaseurassaan KaPassa. Uusien kokemuksien etsiminen ja kovatasoisten pelien pelaaminen sai Maikolan kiinnostumaan hakemaan uusia mahdollisuuksia kotikaupungin ulkopuolelta.

– Turusta FBC Loistosta otettiin yhteyttä ja kysyttiin kiinnostusta lähteä pelaamaan juniorien SM-sarjaa ja naisten 1. divisioonaa, Maikola kertoo.

Maikola oli yläkoulussa pohtinut hakevansa Turkuun urheilulukioon, joten Loiston kyselyihin oli helppo vastata myöntävästi.

Loiston edustusjoukkue on pelannut edelliset kaudet naisten F-liigassa. Sarjan joukkueet on jaettua A- ja B-lohkoon. Loisto nousi viime kaudella kovempaan A-lohkoon. Joukkueensa vakiokalustoon kuuluva Maikola kertoo huomanneensa nopeasti, kuinka kovatasoisia pelejä aikuisten tasolla pelataan.

– Tasoerot ovat isoja lohkojen välillä. Nopeus ja pelikovuus ovat paljon isommassa roolissa korkeammalla tasolla.

– Kyllä siihen aikanaan alkoi tottumaan, kun harjoittelimme säännöllisesti ja kovaa, Maikola myöntää.

Maajoukkuetie-leirit ovat monelle lupaavalle salibandypelaajalle tuttuja. Samoilla leireillä myös Maikola on käynyt. Hyvät otteet leireillä ja seuratasolla ovat tuoneet kutsuja myös maajoukkueisiin.

– Olen ollut U19-maajoukkueleireillä ja pelannut muutaman harjoitusottelun, mutta kisaprojektia ei olla pystytty viemään loppuun näin korona-aikana.

Leirikutsut ovat kuitenkin aina osoitus pelaajan taidoista, joten Maikola on tyytyväinen saamastaan kunnianosoituksesta.

– Ne tuovat aina lisätehoja ja kiinnostusta omaan arkiharjoitteluun, Maikola kertoo.

Maikola on pelipaikaltaan puolustaja. Nykyinen pelipaikka on tullut tosin vasta viime vuosina, sillä KaPassa Maikola pelasi pääsääntöisesti aina hyökkääjänä.

– Kun siirryin Loistoon, niin yhtäkkiä pelasin muutaman pelin puolustajana. Meidän päävalmentajan mielestä sovin paremmin puolustajaksi, Maikola naurahtaa.

Hänen mielestään molemmilla pelipaikoilla on hyvät puolensa. Puolustajana Maikola tykkää katsoa peliä puolustuksen näkövinkkelistä ja kommunikoida kentällä koko kentällisen kanssa.

Mikä on puolustajan tärkein ominaisuus?

– Monipuolisuus. Sinun täytyy hahmottaa peliä kentältä alhaalta, mutta sinun täytyy olla myös fyysinen.

Tulevaisuuden suunnitelmat salibandyn suhteen ovat Maikolalla selkeitä. Lyhyen tähtäimen tavoitteena on tulla nimitetyksi lopulliseen MM-kisajoukkueeseen.

– Pitkällä tähtäimellä olisi hienoa pelata ihan aikuisten A-maajoukkueessa ja olla vakiokalustoa siellä, Maikola pohtii.

– Itsensä kehittäminen monella eri osa-alueella on pakko olla tavoitteena urheilijalle ja haaveena olisi, että salibandy olisi pitkään osa elämääni.

Maikolan pelikavereita on siirtynyt viime vuosina ulkomaille pelaamaan salibandyä ammatikseen. Hän myöntää, että ulkomailla pelaaminen on käynyt mielessä.

– Olisi siistiä lähteä pelaamaan muualle ja keräämään kokemuksia ulkomaiden sarjoista.