Hyvinvointialueet kaukana eurooppalaisesta ihanteesta

0

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuustossa on 70 jäsentä, joista viisi on Turusta ja 65 muista kunnista. Uudessa aluevaltuustossa puolestaan on 79 jäsentä, ja on arveltu, että heistä vähintään puolet tulee olemaan turkulaisia.

Tämä luo Varsinais-Suomeen ennennäkemättömän jännitteen keskuskaupungin ja muun Varsinais-Suomen välille. Eipä ihme, että pienillä paikkakunnilla suhtaudutaan pelonsekaisin tuntein uuden aluevaltuuston kokoonpanoon ja tuleviin päätöksiin, jotka tulevat todennäköisesti koostumaan yksinomaan säästöjen etsimisestä.

Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu, että hyvinvointialueille tulee vaaleilla valittavan valtuuston lisäksi myös verotusoikeus. Näitä kahta pidetään alueellisen itsehallinnon vähimmäisvaatimuksina. Kun niistä toinen jää puuttumaan, puuttuu oikeastaan kaikki muukin. Ei ole toivoakaan, että alueet saisivat minkäänlaista autonomista asemaa, jonka taas pitäisi olla koko aluehallinnon lähtökohta!

Nyt saadaan aluevaltuusto, jolla ei ole valtuuksia päättää juuri mistään, ehkä korkeintaan jostain aurausurakoitsijoiden valinnasta ja tietysti toimipisteiden lakkautuksista. Aluehallinto ilman verotusoikeutta on pelkkä valtion keskushallinnon jatke. Eurooppalaista maakunnallista autonomiaa ei meillä ole näköpiirissä. Sitä ei ole saatu aikaan sataan vuoteen, vaikka mahdollisuus siihen on aina ollut perustuslaissamme.

Maamme suurimpia ongelmia on kaikkialle pesiytynyt puoluevalta. Professori Erkki Mennola totesi jo v. 1999: ”Maakuntien tosiasialliset aikaansaannokset ovat syntyneet politiikan, hallinnon ja elinkeinoelämän valtaapitävistä huolimatta, eivät heidän ansiostaan.”

Alkujaan hyvin toimineista demokratian välineistä, puolueista, on tullut itsetarkoituksellisia koneistoja, jotka ylläpitävät omaa valtaansa puoluetuella. Eduskuntapuolueet jakoivat v. 2021 itse itselleen tätä veronmaksajien rahaa n. 36 miljoonaa euroa. Muualla Euroopassa tuet joko ovat paljon vähäisempiä tai niitä ei makseta lainkaan.

Puoluetuen määrä on Suomessa jatkuvasti kasvanut, vaikka puolueiden jäsenmäärä on samanaikaisesti romahtanut. Kun vielä v. 1980 suomalaisista äänioikeutetuista yli 600 000 kuului johonkin puolueeseen, on määrä nyt n. 200 000. Se on alle 5 % äänioikeutetuista.

Puoluetuki on omiaan pönkittämään eduskuntapuolueiden valta-aseman säilymistä ja estämään tehokkaasti valtaan pääsyn muilta. Erittäin kätevää ja nerokasta valtaa pitävien kannalta. Tosiasiassa puoluetukijärjestelmä on tappanut demokratian maastamme. Kansanvalta ei toteudu, ennen kuin puolueet palautetaan tavallisten kansalaisjärjestöjen asemaan.

Henri Aitakari

puolueiden ulkopuolinen aluevaaliehdokas

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here