Viime aikojen tilanteen voisi tiivistää vaikka näin: STM on eri mieltä kuin hallitus. AVI:t ovat eri mieltä kuin STM. THL on eri mieltä kuin STM, mutta samaa mieltä kuin hallitus. Hallituksen ministerit ovat kuitenkin keskenään eri mieltä. Kaupungit toimivat eri tavalla kuin hallitus ohjeisti. STM taas syyttää joitakin kaupunkeja lain rikkomisesta. Selkeä linja, eikö totta?
Vaikka kiista ei koskekaan varsinaisesti sitä, kuka lopulta päättää mistäkin asiasta, on tilanne valitettava, sillä monilla on muutoinkin varsin huijattu olo, kun lupaukset avautuvasta yhteiskunnasta eivät toteutuneetkaan. Väsymys erilaisia koronatoimia kohtaan on tosiasia eikä tällainen sekoilu varsinaisesti lisää kansalaisten halua noudattaa ohjeita ja rajoituksia.
Välillä tulee jopa mieleen, että eikö kahden vuoden aikana ole opittu mitään? Räikein esimerkki oli ministeri Krista Kiurun tiedotustilaisuus, jonka hän piti ennen hallituksen neuvotteluja etäkouluun siirtymisestä.
Kiuru totesi ministerin arvovallalla ja koko ministeriönsä voimalla, että kouluun ei ole turvallista palata. Kahdeksan tuntia myöhemmin hallitus ilmoitti, että sittenkin se on täysin turvallista ja koulut alkavat normaalisti. Tätä ennen suurten kaupunkien opetustoimet olivat jo ilmoittaneet, että riippumatta hallituksen päätöksestä, koulut alkavat joka tapauksessa lähiopetuksena.
Itsekin kolmen kouluikäisen isänä tuollainen tiedottaminen jätti paljon kysymyksiä sekä herätti epävarmuutta. Kun tähän lisätään vielä ties kuinka monetta kertaa se tosiasia, että hallitus teki lopulta päätöksiä useista rajoitustoimista, joilla aluehallintovirasto sitten pyyhki pöytää, niin soppa oli jälleen valmis.
Eniten tässä kaikessa tuntuu kansalaisia harmittavan se, että hallitus tai viranomaiset eivät tunnu täysin ymmärtävän, mikä vaikutus tällaisella soutamisella ja huopaamisella on ihmisten ja yritysten arkeen. Ihmiset kaipaavat selkeitä ja ennen kaikkea hyvin perusteltuja ohjeita siitä, miten tässä tilanteessa tulee toimia ja yritykset taas kaipaavat ennustettavuutta, jotta osaavat sopeutua kunkin rajoituksen luomiin erityisvaatimuksiin.
Niin kauan kuin ministeriöt tekevät päätöksiä, jotka hallitus sitten muuttaa ja lopuksi AVI vielä muokkaa ne itselleen sopiviksi, niin ei varsinaisesti voida puhua selkeistä ohjeista, varsinkin, kun jokainen taho vuorollaan pitää omia tiedotustilaisuuksiaan asioista. Jonkun tahon olisi syytä nousta esiin ja ottaa tiedotusvastuu koko tilanteesta.
Pete Poskiparta
kirjoittaja on
ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti