Ystävän kuolemanrajakokemus muistui yhtäkkiä joulupäivänä mieleen, vaikka en ollut samassa tilanteessa.
Sain joulupäivänä toiselta tuttavalta viestin. Emme ole pitkään aikaan tavanneet ja ilahduin, kun viesti tuli. Tuttava kysyi Facebookin Messengerissä puhelinnumeroani. Ajattelin, että olin pöhköyksissäni unohtanut antaa hänelle uuden numeroni, kun se vaihtui viime keväänä ja niin sitten vastasin. Siitä alkoikin sitten melkoinen viestirumba. ”Tuttava” kyseli vähän sitä ja tätä. Vastailin kaiken jouluhössötyksen keskellä sen enempää miettimättä. Yksi kysymys lopulta herätti epäluuloni, soitin tuttavalle ja hän sanoi heti, että älä ihmeessä vastaa viestiin. Hänen Facebook-tilinsä oli kaapattu ja kaappaaja lähetteli hänen nimissään viestejä. Kaappaaja ajoitti hyökkäyksensä hyvin: jouluna ihmisten valppaus karisee, kun niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen.
Heti puhelun jälkeen avasin Facebook-tilini ja yritin vaihtaa salasanan. En ehtinyt tehdä mitään, kun sinkouduin tililtä ulos ja tili sulkeutui, aivan kuin eteen olisi lävähtänyt rautaportti. Yritin kirjautua uudestaan, mutta eihän se onnistunut, sillä tunkeutuja oli vaihtanut siihen liitetyn sähköpostiosoitteen. Salasanan vaihtoyritykset ohjautuivat murtautujan käsissä olevaan sähköpostiin.
Joulupäivän leppoisa tunnelma oli tipotiessään. Henkilöllisyyteni oli varastettu. Mietin, mihin kaikkeen se voi johtaa. Kaappaajalle jäivät yli kymmenen vuoden kuvamuistot ja tiedot siitä, ketkä kuuluvat perheeseeni ja keitä tunnen. Kännykkä tuuttaili Whatsapp-viestejä. Tutut ihmettelivät, miksi kyselen heidän puhelinnumeroaan. En kysellyt, kaappaaja kyseli. Siinä hässäkässä tuli mieleen se tuttavan kuolemanrajakokemus. Pystyin vain sivusta seuraamaan, mitä entiselle Fb-henkilöllisyydelleni tapahtuu.
Joulupöydän ääressä oli nuoria, jotka ottivat ohjat käsiin ja lähettivät välittömästi Facebookiin tiedon, että tilini on hakkeroitu. Ei siitä kyllä mitään hyötyä ollut, siellä se vanha tili Facebookissa edelleen kelluu. Kaappaajakin on todennäköisesti sen jo hylännyt. Kun kaverit on käyty läpi, tilillä ei ole kaappaajalle enää mitään käyttöä. Jos olisin liittänyt tiliini luottokortin numeron, kuvien lisäksi olisin menettänyt myös rahaa. Näin hullusti kävi esimerkiksi kansanedustaja Marko Kilvelle, joka on siviiliammatiltaan sentään poliisi. Hänen Facebook-tilille liitetyllä luottokortilla oli tehty ostoksia yli 2000 eurolla (IS 12.10.2021).
Sosiaalisen median hehku on himmenemässä. Moni tuttava on kertonut jo vähentäneensä sosiaalisen median käyttöä, koska he ovat kyllästyneet algoritmiin, joka tarjoilee uutisvirtaan samankaltaisia tarinoita. Some-keskusteluissakaan ei ole enää mieltä, kun jankkaajat ja trollaajat ottavat ylivallan. Kun tähän päälle vielä lisätään henkilöllisyysvarkaudet ja luottokorttinumeroitten kaappaukset, ei some enää niin kiva väline olekaan.
Kun somen käyttö vähenee, jää enemmän aikaa muulle elämälle. Sitähän voisi pitkästä aikaa vaikka soittaa ystävälle, lukea kirjoja ja lehtiä. Samalla mielikin rauhoittuu.