Kaksi vanhaa mestaria Crusellissa – Esillä valokuvia, maalauksia ja kaiverrustöitä

0
Lauri Ikonen teki elämäntyönsä kirjanpainajana. Hän on valokuvannut 1940-luvulta lähtien ja 1960- ja 1970-luvuilla hän oli ahkera maalari.

Kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-hallissa on esillä kahden pitkän linjan uusikaupunkilaismiehen taidetta. Esille on tuotu 30 mustavalkovalokuvan suurennosta, 10 öljyvärimaalausta, 10 akvarelli- ja 20 akryylimaalausta. Onpa esille tuotu myös useamman vitriinin verran kaiverrettuja metalli- ja luulaattoja. Kaksi vanhaa mestaria -nimellä kulkevan yhteisnäyttelyn ovat pystyttäneet 91-vuotias Lauri Ikonen ja ”yli 80-vuotias” Pentti Nieminen.

– Ensimmäisen öljyvärimaalauksen tein vuonna 1951 vaimolleni Leenalle. Opiskelin maalausta kansalaisopistossa jo 1940-luvulla. Opettajana minulla oli muun muassa Raimo Aarras. Omaa maalaustyyliäni on kutsuttu Ikosen kubismiksi, Ikonen kuvailee.

Ikosen kulmikkaissa maalaustöissä on välähdyksiä Uudesta ja Vanhasta kirkosta, telakasta, Lepäisiltä, Kaupunginlahdesta, Myllymäestä, saaristosta ja merestä. Johtuuko aiheista vai Ikosen mieltymyksestä, mutta maalauksissa on paljon sinisen eri sävyjä.

– Laitan omalla maalaustyylilläni asioita uuteen muotoon. Esimerkiksi kirkot ja suuret rakennukset tarjoavat paljon mahdollisuuksia ja jykevyyttä maalaajalle. Eikä uutta työtä tarvitse aloittaa niin usein, kun tekee tarpeeksi isoja töitä. Minulla on vähän valkoisen kankaan pelko, jota on helpompi selättää, kun tekee yhdestä työstä isomman, Ikonen paljastaa.

– Tosin maalaaminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle ja olen keskittynyt elämiseen. En voi sanoa, että ikä olisi pelkkä numero, koska en ole ihan skarppi enää, Ikonen toteaa.

Ikonen on Karjalan evakkoja, mutta hän on asunut Uudessakaupungissa kahdeksan vuosikymmentä. Hän teki elämäntyönsä kirjapainossa, mutta oli myös ahkera matkustelija, veneilijä ja kesämökkiläinen. Hän harrastanut valokuvausta 1940-luvulta lähtien ja on myös ahkera kirjoittamisen harrastaja, jonka tekstit ovat tulleet tutuksi esimerkiksi Paattipostista. Valokuvausta hän opiskeli kansalaisopiston valokuvausryhmässä ja ryhtyi itse myöhemmin opiston opettajaksi.

– Valokuvaamisen aloitin sotien jälkeen ja ensimmäinen kamerani oli venäläinen peilikamera. Olen alusta lähtien itse kehittänyt kaikki valokuvani. Valokuvissani on maisemia ja yksityiskohtia ympäri Uuttakaupunkia. Kuvissa on muun muassa hautausmaata, Kaksoiskarit, Saunasilta, Ykskoivun uimarantaa ja Aittarantaa. Nyt olen siirtynyt jo digikameraan, mutta kuvaan enemmänkin muistojen takia, en tee enää taidekuvia, Ikonen kertoo.

Pentti Nieminen kaivertaa mieluiten luontoaiheita. Tämän kokoisen ja näin yksityiskohtaisen työn kaivertamiseen menee arviolta kuukausi. Työ on hieman kookasta vyönsolkea suurempi.

Pentti Nieminen ei halua, että häntä kutsutaan taiteilijaksi, mutta kaivertajan titteli sopii hänelle hyvin. Hän on kaivertanut teräslevyihin, pronssilaatoille ja mammutin luuhun erilaisia luontoaiheita sekä japanilaiseen kulttuuriin viittaavaa kuvitusta. Yksityiskohtaisista töistä erottaa sudenkorentoja, karhuja, leijonia, japanilaista kirjoitusta, kurkia, leijonia ja norsuja.

– Teen reliefikaiverrusta ja käytän mikroskooppia, jotta näen pienet yksityiskohdat tarpeeksi tarkasti. Teen pikkutarkkoja ja realistisia kuvia, joiden kaivertamiseen voi mennä muutamasta tunnista yli kuukauteen, Nieminen kuvailee.

Nieminen on todennäköisesti Suomen ainoa, joka osaa tehdä pikkutarkkaa Bulino-kaiverrusta. Siinä neliömillillä on oltava vähintään 15 viivaa.

– Olen kaivertanut kuvioita vyönsolkiin, puukkoihin ja aseisiin. Olen tehnyt myös kuparilaattakaiverruksella vanhoja rahoja, mutta en rahoja väärentääkseni, vaan testatakseni tekniikkaa, Nieminen selventää.

Pentti Nieminen kaivertaa töitään mikroskoopin läpi katsellen. Nämä työt on kaiverrettu ja maalattu esimerkiksi hirven tai mammutin luulle.

Nieminen on työskennellyt leimasintehtaalla, kultateollisuudessa ja lasinkaivertajana. Kaivertamisen lisäksi hän tekee myös akvarelli-, akryyli- ja pastellimaalauksia. Maalauksissakin hän tekee mieluiten luontoaiheita tai purjeveneitä.

– Aloin tehdä taidetta vasta siinä vaiheessa, kun muutimme vaimoni kanssa Uuteenkaupunkiin. Muutimme Imatrankoskelta tänne vuonna 1976. Minulla ei ole omaa venettäkään, joten tuskin minua voi vielä uusikaupunkilaiseksi kutsua, Nieminen pohtii.

Ikosen ja Niemisen yhteisnäyttely aukeaa keskiviikkona. Näyttely on esillä kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-hallissa 18. helmikuuta asti.