Janhuanniemen kuvailtiin vielä 1800-luvun alussa olleen kallioinen luoto, joka oli kannaksen varassa kiinni mantereessa. Vuonna 1883 painetun kartan mukaan niemellä ei ollut asutusta eikä rakennuksia. Niemeä ja sen itäpuolella olevia niittyjä ja peltoja käytettiin laidunmaana.
Nimistöjä tutkinut Sakari Hinneri on kirjoittanut, että Janhuan nimi tulisi sanasta janhus. Tämä tarkoittaa tuulen ja lumen taivuttaman puunrungon puristuspuolelle syntyvää tiivistä puuainesta. Janhua siis tarkoittaisi väärärunkoista männikköä kasvavaa paikkaa.
Alue heräsi eloon 1800-luvun viimeisinä vuosina, kun kaupunki vuokrasi niemen Janhuan Höyrysaha Oy:lle, joka perusti sinne sahan. Sijainti oli hyvä, koska Janhualle johti viiden metrin syvyinen luonnonväylä.
Saha toimi höyrykoneen voimalla ja samalla voimalla alueelle saatiin myös sähkövalaistus. Puutavaraa sahalle uitettiin mm. Lokalahdelta Varanpäästä, Heikkalanpäästä tai Vohdensaarelta ja Haukharjasta. Sahattu lautatavara myytiin pääasiassa Tanskaan, Englantiin, Ranskaan, Hollantiin, Belgiaan ja Espanjaan.
Janhuan sahateollisuuden aikana niemen rannat muutettiin tasaisiksi satamalaitureiksi hyödyntämällä sahan omaa jätettä. Puurimojen, tukkien ja muun sahajätteen sekä kivien ja maan vuorottelulla tasoitettiin rannat, jotta laivat pääsivät hyvin lastaamaan puutavaraa. Näitä rimoja on vieläkin näkyvissä etenkin Janhuanniemen pohjoisrannalla.
Janhuan Höyrysaha Oy:n toiminta loppui 1919 ja toimintaa jatkoi nyt uusi yhtiö, Janhua Oy. Uusi yhtiö rakennutti vuosien 1920–21 aikana uudet betoniset rakennukset puunjalostukselle ja voimalaitokselle. Nämä molemmat rakennukset ovat vielä olemassa.
Taitekattoisessa puunjalostustehtaassa valmistettiin mm. sisäovia, ikkunoita ja koulupulpetteja. Sahan toiminnan viimeisinä vuosina puunjalostustehtaalla valmistettiin Uudenkaupungin telakalla korjattavana olleen Suomen Joutsenen sisätilojen puuosia.
Vanhempien kaupunkilaisten muistoissa nykyisen jätevedenpuhdistamon läheisiä kallioita kutsuttiin Pikitehtaanmäeksi. Siellä minunkin lapsuudessani rohkeimmat laskivat mäkeä minisuksillaan. Nimi tulee siitä, että mäen alapuolella on todellakin valmistettu pikeä.
Samaan aikaan Janhuan puunjalostustehtaan kanssa 1920-luvun alussa rakennetussa voimalaitoksessa tuotettiin sähköä puuimukaasulla. Polttoaineena käytettiin mäntyhalkoja ja myös sahausjätettä, rimoja ja lastuja. Moottorin polttoaineena oli siis häkä- eli imukaasu.
Voimalaitos oli tehokas ja se tuotti sähköä paitsi sahan tarpeisiin myös Uudellekirkolle eli Kalantiin, Vohdensaareen ja mm. Uudenkaupungin telakalle.
Voimalaitoksen prosessissa syntyi sivutuotteena paljon tervaa, jota kerättiin omiin säiliöihin. Tervaa myytiin sellaisenaan tai siitä keitettiin pikeä, jota käytettiin etenkin puuveneissä ja laivoissa saumojen tilkitsemiseen. Pikitehdas sijaitsi Janhuanpuhdin eteläpuolella, kallion alapuolella. Piki myytiin puisissa laatikoissa, jotka myös valmistettiin sahalla.
1920-luvun lopulla sahatavaran kysyntä alkoi vähentyä ja saha ajautui vaikeuksiin 1930-luvun alussa, lopullisesti toiminta päättyi 1930-luvun puolivälissä. Vuonna 1936 tehdyllä kauppakirjalla helsinkiläinen Tolfvan Oy osti Janhua Oy:n sähkö-, saha- ja puunjalostuslaitokset. Mitä alueella sen jälkeen tehtiin, siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut? Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia tai henkilöitä niillä. Janhuanniemelle on viimeisten vuosikymmenten aikana rakennettu uutta merellistä asuinaluetta. Tuon niemen historia on moninainen ja kadunnimistä Kasarminpolku ja Paattipolku liittyvät niemen historiaan. Sen sijaan alueen varhaisemmasta toiminnasta, sahateollisuudesta ei alueella vielä ole kadunnimeä.
