Leiskuvaotsainen talvivaeltaja

0
Kirkkaan punainen otsatäplä on urpiaisen hyvä tuntomerkki.

Läheiseen koivuun pyrähtää parvi pieniä lintuja. Ne jäävät roikkumaan taitavasti oksien kärkiin ja poimivat vahvalla nokallaan norkkojen sisältämiä siemeniä. Lintujen nokan yläpuolelta erottuu punainen otsatäplä. Urpiaisia!

Talvella sekä koiraat ja naaraat ovat melko saman näköisiä ruskeasävyisessä tummaviiruisessa höyhenpuvussaan, ja ovat tunnistettavissa punaisesta otsasta sekä keltaisen nokan alla vilkkuvasta tummasta leukalapusta. Kevääseen mennessä aikuisten koiraiden rinnus saa upean ruusunpunaisen hehkun.

Urpiainen esiintyy koko maassa, yleisemmin pohjoisessa. Hyvinä esiintymisvuosina se voi olla Lapin runsaslukuisimpia lintuja. Urpiaiset pesivät usein pieninä löyhinä yhdyskuntina enimmäkseen Lapin kuusi- ja sekametsissä sekä tunturikoivikoissa.

Urpiaisten pesimiskausi on pitkä. Varhaisimmat pesijät aloittavat huhtikuussa ja viimeisiä pesyeitä kasvatellaan vielä heinäkuulle asti. Osa urpiaisista pesii kesän aikana kaksi kertaa.

Linnut vaeltavat talvisin suurinakin parvina koivun ja lepän siementen perässä koko maassa, jolloin niistä myös tehdään eniten havaintoja. Osa urpiaisista talvehtii Etelä- ja Keski-Venäjällä asti. Toisinaan linnut viihtyvät myös ruokintapaikoilla murskattuja maapähkinöitä ja auringonkukan siemeniä syöden.

Ruokailevat urpiaiset pyrähtelevät ja liikkuvat kiireisen oloisena parvessa, kenties petoja hämätäkseen. Laji on varsin sosiaalinen, joten osa pyrähtelystä voi olla vuorovaikutusta parven yksilöiden välillä.

Pienestä koostaan huolimatta urpiaiset ovat pitkäikäisiä, sillä Suomen ja samalla koko Euroopan ikäennätystä pitää hallussaan kuusikymmentäluvulla rengastettu kymmenen ja puolen vuoden ikäinen yksilö.

Urpiaisia on kaksi alalajia ja näiden lisäksi myös Islannissa sekä Grönlannissa on omat populaationsa. Eri alalajit eroavat toisistaan hieman sekä ulkonäöllisesti että levinneisyytensä osalta. Myös urpiaisen lähilaji, hieman vaaleampi ja pohjoisemmassa pesivä tundraurpiainen, on joskus luettu mukaan samaan lajiin.

Urpiaisen eri alalajien välillä saattaa olla käynnissä kiehtova evolutiivinen ilmiö, jota kutsutaan lajiutumiseksi. Se tarkoittaisi sitä, että tulevaisuudessa alalajit eivät enää lisääntyisi keskenään, vaan olisivat jakautuneet omiksi uusiksi lajeikseen.

Urpiaisten alalajien määritystä vaikeuttaa se, että linnut ovat hyvin liikkuvaisia, eivätkä kovinkaan paikkauskollisia. Lintua esiintyy koko pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä. Talviparvet voivat liikkua ravinnon perässä pitkiä matkoja, eivätkä lintujen vaellukset ole mitenkään säännönmukaisia. Joinain vuosina laji voi vaikuttaa melkein täysin kadonneelta, mutta seuraavana sitä esiintyy jälleen runsaasti.

Hyvinä kuusen siemenvuosina urpiaiset voivat pesiä myös etelämmässä. Tavallista runsaampi kuusenkäpysato kypsyy parhaillaan monin paikoin Suomea, joten ensi kesänä tarkkasilmäinen retkeilijä saattaa huomata urpiaisen pesimäpuuhissa.

Lily Laine