Maa- ja metsätalousministeriölle ja ympäristöministeriölle

0

Selkämeren kansallispuiston ystävät ry on huolestunut Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston Suomen ohjelman 2021–2027, sekä Manner-Suomen vesiviljelystrategian 2030 luonnoksen sisällöstä.

Asiakirjoissa kaavailtu puhtaan meriluonnon jatkuva ja laajentuva teollisuusmuotoinen luonnonvarojen käyttö muodostaa konkreettisen uhkan Selkämeren kansallispuiston lakisääteiselle luonnonsuojelulle.

Nyt käsiteltävät ns. kehittämisstrategiat eivät yhdistyksemme mielestä puutu ongelmien juurisyihin. Ne pyrkivät etsimään keinoja kestävän kehityksen ylittävään vielä lähes luonnontilaisten meriekosysteemien käyttöön ainoastaan teollisen toiminnan kehittämisohjelmina.

Monet mittarit osoittavat, että Selkämeren tila heikkenee Suomen merialueista nopeimmin. Esimerkiksi Rauman edustan merialue ei kestä nykyistäkään ravinnekuormitusta. Suunnitelmissa vesiviljelyn kasvavaa ravinnekuormaa on ajateltu ohjattavaksi meren puhtaimmille osa-alueille heikentämään niidenkin tilaa. Tavoitteena pitää olla meren kaikkien osa-alueiden tilan parantaminen.

Kansalaistoiminnassa on koettu kipukohtia. Tällaisia ovat olleet laitosten talvisijoittelu sekä säännöspohjan porsaanreikien käyttäminen vaiheittain tapahtuvaan laajentamiseen.

Uusien kalastajien alalle tulon helpottamiseen olisi ryhdyttävä pitkäjännitteisellä vaikuttamisella. Luonnonkalakantoja on vahvistettava. Kestäviä pyyntitapoja, kalankäsittelyä ja logistiikkaa kehittämällä on mahdollista vaikuttaa positiivisesti myös kalastajan saamaan tuloon.

Strategialuonnoksessa pyritään luomaan positiivista mielikuvaa lupaamalla ominaiskuormituksen vähentämistä. Se ei riitä, kun tuotantomäärät kasvavat paljon. Suljettujen kiertovesiratkaisujen kehittäminen ja sen tuomien rinnakkaistuotemahdollisuuksien kehittäminen on myös kalankasvatuksen etu.

Suunnitelman kiertotalouden ratkaisut, kuten itämerirehu ja rehujen kehittäminen, ovat keskeisiä vesiviljelyn kestävässä kasvussa. Kaavailtu avomerikasvatus sisältää suuria riskejä Selkämerellä, joka on tähän asti säästynyt sisäsaariston rehevöitymiseltä. Selkämerta ei saa asettaa koekaniiniksi, jollaisiksi tulossa olevat hankkeet uhkaavat muodostua.

Suomessa erityishaasteina ovat talvi ja jää; käytännössä mitään tuotantolaitteistoa ei voi jättää pintaan sellaisille kasvatuspaikalle, jossa jäämassat liikkuvat, vaan ne on tuotava saariston suojaan syksyllä. Uuteenkaupunkiin kaupungin kalankasvatusyrityksille valmistelemat ylisuuret kalankasvatuslaitokset oltaisiin sijoittamassa kaupungin keskeiseen sisäsaaristoon.

Avomerikasvattamot taas hinattaisiin vain kesäksi ulkomerelle, muutoin ne ovat sisäsaaristossa. Eli rehevöityminen ja kalatautien uhka lisääntyy sekä sisä- että ulkovesillä. Valtion vesien haltijaviranomaisena toimivalle Metsähallitukselle asetetut ylimitoitetut tulostavoitteet ovat johtamassa tilanteeseen, jossa sen rooli yhteisen edun valvojana ja ongelmien ratkaisijana heikkenee ja ongelmien aiheuttajana vahvistuu.

Metsähallituksen valmistelema avomerialueen vesiviljely alue on tulossa Selkämeren kansallispuistoon osittain kuuluvan Isokarin majakkasaaren kylkiäiseksi. Paikkavalinta, jota ei juuri kukaan ota todeksi uskoakseen.

Tällaisessa tilanteessa on väärä valinta tarjota meren kannettavaksi lisäkuormitusta. Tavoitteena vesiviljelyssä pitää olla kuormituksen vähentäminen. Ratkaisuna on suljetut kiertovesijärjestelmät. Merellä oikea strateginen valinta on luonnonkalakantojen vahvistaminen ja kalastuksen tukeminen. Näin luonnonkalan elintarvikekäyttöä voidaan lisätä. Kalastuksen harjoittamista on helpotettava, kalatuotteiden jalostamista ja jakelua on parannettava.

Sosiaalista kestävyyttä nakertavat asiat ratkaisuehdotuksineen tulee yksityiskohtaisuudestaan huolimatta ilmaista jo ns. strategia-asiakirjassa. Kaikkea hyvää maalaileva kehittämisohjelma ilman konkretiaa ei riitä.

Selkämeren kansallispuiston ystävät ry

Yhdistyksen hallitus

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here