Puolet Uudenkaupungin kaupungin työntekijöistä siirtyy ensi tammikuussa perustettavalle hyvinvointialueelle. Kaupungin palkkalistoille jää kuitenkin vielä viitisensataa työntekijää, joiden työilmapiiristä ja työolojen kehittämisestä huolehtii vastavalittu henkilöstöjohtaja eli laitilalainen Maaru Seikola.
– Heti alkuun käyn läpi hyvinvointialueeseen liittyvät yt-neuvottelut henkilöstön kanssa. Mukana on noin 500 sosiaali- ja terveyspuolen työntekijää. Kyse ei kuitenkaan ole lomautuksista tai irtisanomisista, vaan normaaliin liikkeen luovutukseen liittyvästä käytännöstä, joulukuussa kaupungin työt aloittanut Seikola sanoo.
– Iso osa työajastani kuluu vielä siihen, että otan haltuun organisaatiokenttää ja kaupungin käytäntöjä. Tutustun ihmisiin ja lähden vähitellen korjaamaan sellaisia asioita, jotka tarvitsevat muutosta, Seikola lisää.
Uuteenkaupunkiin Seikola siirtyi oman henkilöstöhallinnon palveluita tarjoavan yrityksensä ruorista. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja on tehnyt työurallaan töitä esimerkiksi henkilöstö- ja työsuojelupäällikkönä ja erilaisissa rekrytointitehtävissä.
– Minulla on 15 vuoden kokemus erilaisista henkilöstön kehittämistehtävistä yrityspuolella. Olen nyt ensimmäistä kertaa julkisen sektorin tehtävässä, Seikola kuvailee.
Henkilöstön kehittämistyö on jo pitkään ollut Seikolan sydämen asia. Turun Kauppakorkeakoulussa häntä ei kiinnostanut numerot, vaan juuri työelämän ja ihmisten tarpeiden yhteensovittaminen.
– Opiskeluiden jälkeen lähdin Helsinkiin töihin, mutta tulin takaisin Turkuun ja olin kahdeksan vuotta Hesburgerin henkilöstöpäällikkönä. Laitilaan päädyin miehen perässä, mutta kävin silti vielä pitkään Turussa töissä, Seikola summaa.
Seikola pyöritti vielä joulukuuhun asti omaa yritystään, joka tarjosi henkilöstöhallintoa pienille yrityksille.
– Toimin yrittäjänä useamman pienen tai keskisuuren yrityksen osa-aikaisena henkilöstöpäällikkönä, Seikola kertoo.
Nyt Seikola asuu miehensä, kolmen lapsensa ja koiransa kanssa Laitilassa hänen miehensä suvun tilalla. Laitila on sopivan pieni paikkakunta hyvien kulkuyhteyksien päässä.
– Ja Uusikaupunki on minulle tuttu erityisesti kesäkaupunkina. Meillä on kesämökki Pyhämaassa makean veden altaan äärellä. Tosin tutuksi on harrastusten myötä tullut myös kaupungin jäähalli ja hiihtoputki, Forssasta kotoisin oleva Seikola kertoo.
40-vuotias Seikola oli pohtinut jo pidempään sitä, että hän haluaisi kokea kuntapuolen haasteita. Viime syksynä auki tullut henkilöstöjohtajan työ osui hänelle sopivaan saumaan.
– Kiinnostukseni kuntasektoria kohtaan sekä työpaikan ja kodin sopiva etäisyys takasi sen, että päädyin hakemaan tehtävää. Toisaalta minua kiinnosti kuntien tarjoama kaksoisjohtamisrakenne. Virkamiehet ja poliitikot johtavat yhteistyössä ja vahvassa vuorovaikutuksessa, Seikola pohtii.
Kun sote-puolen henkilöstö siirtyy pois kaupungilta, jää kasvun ja oppimisen palvelut kaupungin suurimmaksi yksiköksi. Uudessakaupungissa on jo pitkään ollut ongelmia koulupsykologien rekrytoimisessa. Hyvinvointialue saattaa ratkaista asian tai sitten ei.
– Totean neutraaliin sävyyn, että isommalla toimijalla on erilaiset hartiat työn organisoimiseen ja resursoimiseen, joten on ihan mahdollista, että koulupsykologit työskentelevät jatkossa useamman kunnan alueella, mutta se ei välttämättä ratkaise ongelmaa, Seikola muotoilee.
Hän pohtii parhaillaan kaupungin varhaiskasvatusjohtajan kanssa sitä, kuinka päiväkotien henkilöstöpulaa ja rekrytointiongelmia ratkotaan. Tässä asiassa Seikola aikoo kääntyä päiväkotien työntekijöiden puoleen.
– Mitä hyvää ja huonoa heidän työssään on. Minkälainen työnantajamielikuva heillä on. He ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita ja osaavat sanoa, mitä pitäisi tehdä, että tehtävien houkuttelevuus lisääntyisi. Sen sijaan, että tehdään niin kuin oletetaan henkilöstön haluavan, kannattaisi heiltä oikeasti kysyä, että mitä he haluavat, että tehdään, Seikola sanoo.
Eläköitymistä, automatisaatiota ja etätöitä
Seuraavan kymmenen vuoden aikana koko Suomen kuntatyöntekijöistä on eläköitymässä kolmasosa. Vastaava on edessä myös Uudessakaupungissa, ja johtavista viranhaltijoista osa jää eläkkeelle lähivuosien aikana. Tulossa on siis lisää rekrytointeja ja mahdollista työntekijäpulaa, kuinka tuore henkilöstöjohtaja Maaru Seikola ratkaisee tämän haasteen?
– Riittääkö kaupungilta pelkkä avoin työpaikkailmoitus ja hakijoiden odottaminen? Meidän pitäisi jalkautua oppilaitoksiin, tehdä oppisopimuksia, lisätä työn tunnettuutta ja työllistymisen kanavia, eikä ihmetellä hakijoiden puutetta. On aktivoiduttava monella saralla ja kertoa aktiivisesti työoloista ulospäin, Seikola kuvailee.
Seikola uskoo, että eläköityvien töitä voidaan jatkossa jonkin verran organisoida uudestaan, mutta esimerkiksi virkojen yhdistelyssä on vaaransa.
– Tehtävistä voi tulla sillisalaattia ja työn mielekkyys voi kärsiä. Yhdistelmäroolit ovat iso riski, koska hyvin harva haluaa tehdä niitä. Yleensä työn miellekyyttä lisää selkeä ja johdonmukainen rooli, hän toteaa.
Kaupunki on vähitellen lisännyt automatisaation ja digitalisaation määrää. Käsin tehtävä työ vähenee jonkin verran, mutta ei automatisoinnilla silti vielä ihmisen työpanosta korvata.
– Robotiikka voi esimerkiksi työstää kuukausittain tehtäviä raportteja, mutta silloin puhutaan työn tehostamisesta ja rutiininomaisen raportoinnin vähentämisestä, ei työntekijöiden vähentämisestä.