Metsän siimeksessä–Jäljet lumessa paljastavat, mitä eläimiä lähimetsissämme liikkuu

0
Antti Karlin on tottunut bongaamaan maastosta jälkiä.

Talvimyrsky on pyyhältänyt vain muutama tunti sitten metsän yli. Tuuli on jo rauhoittunut ja maisema näyttää levolliselta.

Uudenkaupungin ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja, tietokirjailija Antti Karlin on luvannut viedä katsomaan, mitä eläimiä lähimetsissämme talvisin liikkuu. Lunta on vain nelisen senttiä, aurinko kurkistelee pilvien lomasta, pakkasta on pari astetta. Retkelle ei voisi olla hienompaa hetkeä. Kun lumipyrystä on vain muutama tunti, jäljetkin ovat tuoreita.

Hanki narahtelee kenkien alla. Metsä huokailee. Jo muutaman askeleen päästä Karlin nostaa kätensä merkiksi, että nyt pitää pysähtyä.

– Tuossa on mennyt kettu. Katso, täällä on vielä paremmat jäljet, hän esittelee pieniä tassun jälkiä. Niitä on vaikea erottaa koiran jäljistä, mutta maallikko voi päätellä jäljet ketun jättämiksi siitä, että jälkien lähistöllä ei näy kengänjälkiä.

Pysähtelemme tuon tuosta. Tuossa on jäniksen jäljet, tästä on mennyt orava ja tuolta metsähiiri, jonka häntä on viipottanut jalkojen perässä ja piirtänyt hankeen kalligrafisen kauniita kuvioita.

Olemme olleet metsässä vain kymmenisen minuuttia, kun koemme jo retken kohokohdan.

– No tässä, Karlin sanoo innostuneena.

– Tässä on mennyt kaksi nuorta sutta.

Karlin mittailee jälkiä, tassunjäljet ovat noin seitsemän senttiä. Jos susi olisi aikuinen, sen tassunjälki olisi 9–11 senttimetriä. Lumeen on painunut selvästi myös kynnenjäljet. Ketun jälkiin verrattuna eläin on ollut selvästi painavampi ja isompi.

Karlin kertoo, että sudet liikkuvat Vakka-Suomessa laajalla alueella. Laumat keskittyvät Laitilaan ja Mynämäkeen.

– Nuoret sudet tekevät kierroksia etenkin keväällä, kun ne erotetaan laumasta ja ne alkavat etsiä omaa aluetta.

Susi jolkottelee pitkiäkin matkoja, jopa 30–40 kilometriä yössä. Yleensä sen havaitsee parhaiten pimeällä, kun se juoksee tien yli auton valokiilassa. Iltahämärissä sen voi huomata aukeilla paikoilla, kuten pelloilla.

Susi herättää ihmisissä pelkoa, mutta ei se ihmisen päälle käy:

– Minulla on itsellä ollut Latviassa kaksi sudenpentua olkapäillä. Eivät ne edes purreet, vaan selvästi alistuivat.

– Sellaisia kokemuksia suden perään hiihtäjillä on, että haavoittunutkin susi alistuu ihmisen edessä. Susi ei puolusta ihmisen lähestyessä edes pentujaan, Karlin kertoo.

Sen sijaan muille eläimille susi on uhkaava laji, kuten tiedämme. Jos illalla lähtee koiran kanssa lenkille, susi saattaa lähestyä. Se tarkkailee, tuleeko koira sen reviirille.

– Sellaisesta en ole kuullut koskaan, että susi olisi käynyt kiinni koiraan, jota ihminen taluttaa. Sen sijaan jos koira juoksee irrallaan, tilanne muuttuu. Metsästäjätkin harkitsevat tarkoin, uskaltavatko käyttää koiraa metsästyksessä, jos alueella liikkuu susia. Koira on arvokas ja onhan se myös perheenjäsen.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos susi lähestyy?

– Pitää ääntä ja heilutella käsiä sekä poistua sutta katsoen taaksepäin.

Vakka-Suomessa on käyty ajoittain kiivastakin susikeskustelua. Pyhärannassa on järjestetty susikoulukyytejäkin. Karlin on itsekin isoisä ja ymmärtää hyvin ihmisten reagoinnin.

– Kun me lapsena olimme iltapimeälläkin vielä ulkona, niin nykyisin lapsia näkee harvoin ulkona, hän vertaa.

Laitilan Kaivolan susilaumalle on haettu kannanhoidollista metsästyslupaa, mutta Suomen riistakeskus ei ole sitä myöntänyt, tosin ratkaisusta on vielä valitusaika menossa. Laitilan lauman osalta tilanne on ongelmalinen, koska susien ydinreviiri on aika lähellä kylää.

Karlin on sitä mieltä, että jos susi hakeutuu jatkuvasti taajamaan, esimerkiksi koulun pihaan, voi kyse olla vanhasta tai vammautuneesta sudesta.

– Sellaiset kyllä pitäisi pelotella ja jos se ei auta, niin poistaa.

– Kuulun ympäristönyhdistyksen kautta juuri perustettuun Uudenkaupungin alueen reviiriyhteistyöryhmään. Meille on jaettu ei julkista materiaalia susista. Kyllä se materiaali vahvistaa käsitystä, että susia pitäisi karkottaa karjan ja koulujen läheltä.

Hän muistuttaa, että susi on kuitenkin aina kuulunut havumetsävyöhykkeen metsiin.

– Joka maassa silti kiistellään, mikä olisi oikein ja mikä väärin. Meillä Varsinais-Suomessa on paljon ruokaa, mikäs täällä on suden ollessa. Ne ovat siivoojia, syövät huonommat yksilöt pois. Eräänlainen asia on sekin, että täällä ruokitaan peuroja, joiden määrät ovat kasvaneet. Metsäkaurismäärät ovat kasvaneet leutojen talvien takia.

Virossa ja Latviassa susia metsästetään, Suomessa mahdollista on vain kannanhoidollinen metsästys, mistä myös kiistellään.

Karlin kertoo legendaarisen tarinan historiasta: aikoinaan Varsinais-Suomessa väitettiin susien vieneen lapsiakin. Senaatin kehotuksesta metsästäjä Ignoi Vornanen Raja-Karjalasta saapui Varsinais-Suomeen. Hänellä oli mukanaan karhukoiria, sellaisia ei oltu Varsinais-Suomessa ennen nähty.

– Tämä Vornanen on ollut Iivo ja Kerttu Niskasen isoisän isoisä isä. Sieltä ne hiihtäjien sisukkuusgeenit ovat lähtöisin, hän naurahtaa.

Retkellä on koettu paljon, mutta ilveksen jälkiä ei ole nähty. Seuraavana päivänä Karlin lähettää kuvan ilveksen tassunjäljestä: jälki on pyöreähkö. Ilves on liikkunut Karlinin kotitalon lähistöllä Uudenkaupungin Sundholmassa. Jäljellä on kokoa kuulemma 11 senttimetriä.

Karlin ei malta olla kommentoimatta myös Helsingin porokohua:

– Puollan sitä näkemystä, että se on metsäpeura. Poron vasa ei ole niin pitkäkoipinen, eivätkä sorkat ole niin suuret. Mutta eiköhän se laji selviä, kun DNA-testi on tehty. Metsäpeurat ja porot voivat risteytyä keskenään, ne eivät ole geneettisesti niin eriytyneet.

Ilveksiä liikkuu myös asuinalueilla

Teija Uitto

Toimitukseen soitti mies, joka kertoi nähneensä ilveksen Salmen asuinalueella. Voiko ilveksen tosiaan nähdä taajamassa?

– Kyllä Uudessakaupungissa liikkuu joitakin ilveksiä ja ne voivat liikkua myös taajamassa, Antti Karlin vastaa.

Karlin sanoo, että ilveshavainto on silti harvinainen.

– Ilves näkee meidät, mutta me emme yleensä ilvestä. Jos koiran kanssa on liikkeellä, niin koira voi siihen reagoida, alkaa esimerkiksi ulista ja hakeutua isäntänsä viereen.

Ilves liikkuu hämärään aikaan. Karlinin mukaan se ei tee ihmiselle mitään.

– Se on kissa. Mutta kyllä ilves voi tulla yöllä katsomaan, mitä pihapiiristä löytyy. Kyllä ilves kissan ottaa, jopa pienen koirankin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here