Kahden laji harrastaminen korkealla tasolla ei ole helppoa. Varsinkin, kun nämä lajit ovat vielä eri kaupungeissa. Sen on saanut huomata 18-vuotias Emmi Metsä-Tokila. Kalannissa asuva urheilija pelaa ringetteä Uudenkaupungin Jää-Kotkissa ja jääkiekkoa Turun Palloseurassa.
Viikot menevät aktiivisesti lajien välillä. Metsä-Tokila naurahtaakin kysyttäessä kiireen määrästä.
– Maanantaisin ja tiistaisin käyn täällä ringettetreeneissä ja torstaisin sekä perjantaisin Turussa. Keskiviikot ovat yleensä vapaapäiviä. Viikonloppuisin on pelit, Metsä-Tokila kuvailee viikko-ohjelmaansa.
Ringeten Metsä-Tokila aloitti ensimmäisenä ja jääkiekko tuli kuvioihin mukaan hieman myöhemmin.
– Eskari-ikäisenä menin parhaan kaverini kanssa ringettekouluun. Jääkiekosta kiinnostuin noin kaksi vuotta myöhemmin, kun tuli sitä seurattua aina jäähallilla, Metsä-Tokila muistelee.
Metsä-Tokilan perheessä ei ollut aikaisemmin ringettetaustaa, mutta hänen pikkuveljensä aloitti jääkiekon samaan aikaan.
– Veljen kanssa menimme yhdessä harjoituksiin ja nuorena aina touhusimme kaikkea yhdessä.
Aikaisemmin Metsä-Tokila harrasti myös salibandyä ja taitoluistelua, mutta nyt ringette ja jääkiekko ovat ainoastaan arjessa mukana.
Kahden lajin harrastaminen samanaikaisesti on haastavaa, mutta Metsä-Tokilan mukaan se tuo myös pelaamiseen sopivaa vaihtuvuutta.
– Ei aina tarvitse pelata samaa lajia ja toistaa samoja juttuja. Molemmissa tehdään kuitenkin eri tavalla asioita, Metsä-Tokila kertoo.
Vaikka lajeja vähemmän katsova saattaa ajatella, että ringette ja jääkiekko näyttävät lähes samoilta, on lajeissa silti huomattavia eroja pelivälineen lisäksi.
– Jääkiekko on selvästi fyysisempää, joten siinä pitää olla kokoajan skarppina. Ringetessä täytyy osata lukea peliä nopeasti ja luistelunopeus on tosi tärkeää, Metsä-Tokila luettelee.
– Säännöt eroavat myös hieman. Jääkiekossa voi pelata vapaammin, mutta ringetessä pitää tietää vähän enemmän säännöistä, jotta pärjää.
Metsä-Tokila pelaa TPS:n edustusjoukkueessa Naisten Liigaa toista kokonaista kautta. Tällä kaudella hyökkääjä on tehnyt pelaamissaan otteluissa tehot 5+11 ollen joukkueensa neljänneksi tehokkain pelaaja. Vastuuta on tullut ykkösketjua myöten.
Merkittävä rooli tuntuu Metsä-Tokilan mielestä mahtavalta.
– Hienoa pelata joukkueen kärkipelaajien kanssa samassa ketjussa. Nopeasti on muodostunut hyvä kemia joukkuekavereiden kanssa, Metsä-Tokila iloitsee.
TPS selvitti tiensä Naisten Liigassa ylempään jatkosarjaan oltuaan alkusarjan kuudes.
Jää-Kotkissa Metsä-Tokila pelaa ringeten B-nuorten ykköstä. B-nuoret pelasivat syksyn ajan SM-karsintaa, mutta joukkue jäi niukasti SM-sarjan ulkopuolelle. Kaksi peliä ykkösessä ovat tuoneet kaksi voittoa ja Metsä-Tokilalle tehot 6+2.
Molempien joukkueiden edesottamuksiin Metsä-Tokila on tyytyväinen.
– Vaikka ei Jää-Kotkissa päästy SM-sarjaan, niin joukkueena mennään eteenpäin ja pääasia minun mielestäni on, että pelit pelataan joukkueena.
Tulevaisuuteen Metsä-Tokila katsoo avoimin mielin. Kahdesta lajista ringetessä hän tuntee itsensä valmiimmaksi pelaajiksi, mitä jääkiekossa, mutta kehitettävää riittää molemmissa lajeissa.
– Jääkiekossa mailankäsittelyä ja laukomista pitäisi hiota. Ringetessä sellainen pieni maltti ja keskittyminen olisi paikallaan, jotta saisi sen viimeisenkin renkaan pistettyä maaliin.
Tavoitteena olisi kehittyä ringetessä maajoukkuetason pelaajaksi. Jääkiekossa Metsä-Tokila on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Susanna Tapanin esimerkki kahden lajin taitajasta inspiroi kalantilaista.
– Tiedän itse, ettei ole helppoa yhdistää kaksi lajia, mutta hän on siihen pystynyt, joten ehkä minäkin voisin.
Helppoa se ei aina ole, mutta kiireistä huolimatta Metsä-Tokilan löytää useimmiten luistimet jalassa hallilta.
– Tykkään joukkuepelaamisesta. Yhdessä tekeminen ja saavuttaminen tuntuu paljon paremmalta, kuin yksin puurtaminen, Metsä-Tokila päättää.