Pilvettömänä yönä taivaalla loimuavat värinauhat ovat herättäneet ihmisissä kautta aikain ihastusta ja kunnioitusta. Suomalainen nimitys revontulet viittaa myyttiseen tulikettuun, arvokkaaseen turkiseläimeen, jonka metsästäjälle sataa mainetta ja rikkauksia.
Pohjoisella taivaalla aaltoilevat revontulet syntyvät tarinoissa tuliketun kekäleinä loimuavasta hännästä ja turkin osuessa puihin. Tosielämässä tulikettumyytin taustalla saattaa olla turkisten taipumus kerätä etenkin kuivassa talvi-ilmassa staattista sähköä, joka sitten purkautuu kosketettaessa kipinöinä.
Tiede on selvittänyt revontulten syntyvän auringon toiminnan seurauksena, kun avaruuteen karkaa jatkuvasti auringon pinnalta kaasuja. Aurinkotuuleksi kutsutut purkaukset osuvat myös maapallon kohdalle.
Silloin niiden kuljettamat hiukkaset päätyvät maan magneettikentän ohjaamana ilmakehään magneettisen pohjois- ja etelänavan ympärille.
Kun aurinkotuulen hiukkaset osuvat yläilmakehän kaasuihin, ne saavat törmäyksen seurauksena energiaa. Hiukkasten energia purkautuu näkyvänä valona, revontulina.
Valojen värit riippuvat siitä, mihin aurinkotuulen hiukkaset sattuvat törmäämään: happeen törmätessä syntyy vihreän ja punaisen, typpeen törmäyksessä taas sinisen sävyistä valoa.
Revontulia esiintyy revontuliovaaleiksi nimitetyillä rengasmaisilla vyöhykkeillä vuorokaudenajasta riippumatta, mutta niiden katselu onnistuu luonnollisesti vain pimeään aikaan.
Pohjoisen Fennoskandian alueen lisäksi revontulia näkee säännöllisesti Siperiassa, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Islannissa ja Huippuvuorilla. Eteläisellä pallonpuoliskolla revontuliovaali sijoittuu suurimmaksi osaksi asumattoman Etelämantereen ylle.
Revontulia aiheuttavista aurinkohiukkasista saattaa olla myös odottamatonta harmia luonnossa. Voimakkaat aurinkotuulet voivat sekoittaa monien eläinten käyttämää magneettiaistia.
Tutkimuksissa on havaittu esimerkiksi harmaavalaiden rantautumista enemmän silloin, kun ilmakehässä on paljon aurinkohiukkasia. Tutkijat epäilevät, että valaat kadottavat suuntavaistonsa ja eksyvät siksi rantavesiin, usein kohtalokkain seurauksin.
Valaiden lisäksi magneettiaisti on löydetty tai sen olemassaoloa epäillään monilla muillakin lajeilla. Näiden joukossa on esimerkiksi pitkiä matkoja lentäviä muuttolintuja ja jopa useita hyönteisiä. Jotkut kiistellyt tutkijat arvelevat ihmistenkin pystyvän aistimaan magneettisuutta tiedostamattaan.
Niin tai näin, tarkempia tietoja suuntaan tai toiseen odotellessa kannattaa kirkkaina talviöinä vilkaista silloin tällöin taivaalle. Palkintona on vähintään upea tähtitaivas, onnekkaimpina iltoina jopa loimuavat revontulet.
Lily Laine